Voihan sen niinkin nähdä, että Suomi on ollut aina Ruotsin valtakunnan osa eikä siirtomaa, mutta tosiasia lienee sekin, että läntisen kulttuurin vastustamaton yksilöllisyyden voittokulku on aina kohdannut vastarintaa erilaisten etuoikeutettuina itseään pitävien historiallisiin erioikeuksiin törmätessään. Eivätkö juuri he, nuo jarrumiehet, puhu luottamuksesta? Muutosta haluavien kohdalla puhutaan identiteeteistä jotka pyrkivät varjosta esiin.
Missä Sanna, siinä Antti; missä Sitra, siinä Antti; missä ek-istuntosalin keskiö, siinä Antti; ”missä Orpon joukot?” kysyy Antti.
”Minä ihan, että hupsista, näinkö tässä kävi?” sanoi Sanna. Näin tässä käy, filosofian kuoltua jokainen on filosofi.