20.1.2020

Pitkänlinjan hidas muutos

Pitemmän aikaa on kiinnostanut tietää miten paljon Claes Anderssonin kaltaisilla politiikan ja kulttuurin moniottelijoilla on ollut vaikutusta HS:n ”kansa taisteli” linjan päivittäiseen syntymiseen, kunnes päätoimittaja Kaius Niemen oheisesta haastattelusta ilmenee hänen isänsä toimineen puolustusvoimien kiinteistöpäällikkönä. Olisihan se pitänyt arvata; veri on vettä sakeampaa; joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu.
Italialainen kirjailija Italo Calvino puhui integraation alkuaikoina läntisen historian sotaisesta taakasta ja verenpainosta jota piti kiireesti olkapäiltä keventää. Historioitsija Henrik Meinander on arvellut itsenäisen Suomen, sellaisena kun sen olemme oppineet ymmärtämään, häipyvän historian hämäräään integraation syvetessä. 

Sulaudummeko ruotsalaisiksi Erottajalle valetun "Kaksi kansaa, yksi tulevaisuus. Två länder, en framtid"-muurin heijastellessa pitkänlinjan ajattelijoiden toiveita, siitä huolimatta että sotien jälkeinen läntisen ajattelun radikaali kehitys on päinvastoin mahdollistanut ihmisille seurustelun ilman rajoja, ja  paikalliskulttuureille oman kehityksen yhden totuuden jälkeisessä ajassa?