Ettei yksikään, joka häneen luottaa, nukkuisi (paitsi juutalaiset)

Ranskalaiset, jotka eivät ole vuosisatoihin uskoneet kummitustarinoihin, vetäisevät keltaliivin päälle koska tietävät elävänsä vain tämän yhden kerran, ainakin se on varmaa ja siksi on itse tehtävä jotakin ehtiäkseen nauttia täysin siemauksin, suomalaiset sen sijaan vetäytyvät lastensa suojaan etteivät he joudu kärsimään näkymättömän käden ja tuntemattoman silmän suuttumisesta, jos lähtevät kadulle häiritsemään virkavaltaa joka varmuuden vuoksi on jo tuomassa panssarimersuja partioimaan kaduilla.

Näkemätön korva ja kuulematon silmä kuvaavatkin hyvin Tuntemattoman sotilaan myyttiä. Sodassa lepää suomalaisen turva. Yhä uudelleen ja uudelleen. Historian taakka kenraalisukujen harteilla ja veren paino kansan niskassa.

Aateliston erityisaseman murennuttua läntisessä ajattelussa valistuksen ihanteiden myötä, on  kielellinen erityisyys säilytetty Suomessa, mikä näkyy puhetapojen ja titteleiden sotaisuutena, esim. LiikeNyt ilmoitti eilen ottaneensa ensimmäisessä saapumiserässä ehdokkaaksi eduskuntaan nuoren hallintotieteiden naismaisterin joka on myös sotatieteiden tohtori. Turpeeseensitomisen politiikkaa.

Saksalainen filosofi Hannah Arendt käytti osuvaa luonnehdintaa, kun hän selitti, että valtava pahuus ja tuhoavat joukkoliikkeet eivät tarvitse levitäkseen läpeensä pahoja ihmisiä vaan jokapäiväistä piittaamattomuutta ja kyseenalaistamatonta tottelemista. Arendtin mukaan paha kertyy ja kasvaa "pahuuden arkipäiväisyydestä".

Ilmiöstä saa viitteitä – kuten luonnehdinta antaa ymmärtääkin – jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisille näyttää olevan vaikeaa puuttua, katkaista piittaamattomuus. On helpompaa katsoa muualle.