"Ne ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita",
-Iisalmen rovasti Brofeldtin poika Juhani Aho kirjassaan Muistatko- ? (1920) Vänninmäen Repolan tilasta missä heidän karjansa oli laitumella. Varttuneempi sukulaiseni Huttusen Saara Iisalmesta kertoi tuosta kirjasta Facebookissa. Oma äitini oli syntynyt samaisella Vänninmäellä, joskin Ala-Repolassa.
Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin, joka on nyttemmin kutsuttu työelämäprofessoriksi Helsingin yliopistoon, uutisoitiin elokuussa 2015 maksaneen omasta lompakostaan 100 euroa sähkön kytkemiseksi Kansalaistorille kiireellä kootun "Meillä on unelma" mielenosoituksen kaiuttimiin, jotta presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän lähettämät terveiset voitiin lukea.
Mielenosoituksella vastustettiin kansanedustaja Olli Immosen haaveilua "vahvasta ja urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi". (Aikaisemmin Immonen oli toiminut teollisuusvartijana, minä valtion keskushallinnon vahtimestarina.) Mielenosoituksen sytyttäneessä englanninkielisessä fb-postauksessaan Immonen oli lainannut - lähdettä kertomatta - Eugen Schaumanin taisteluhenkeä Bobrikovin venäläistämispolitiikkaa vastaan 1900-luvun alkuvuosilta:
Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän.
Parisen kuukautta aikaisemmin (6/2015) julkaistussa kirjassani "Rooma opettaa" olin esittänyt muutamia provokatiivisia väitteitä:
-On vahvistunut epäilys, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" on hämmentävän hyvin toteutunut Suomessa siten kuin Platon oli hahmotellut antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat hoitavat turvapalvelut 3) rahvas tuottaa ruokaa.
-Rooma citta aperta = avoin kaupunki jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on kansallista, toisin sanoen "natsionalist": teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.
-ruotsinkielen asema Jumalan ruoskan ja pyövelin miekan yhdistelmänä akateemisessa työelämässä on ja pysyyLähetin tiedon kirjasta muutamalle kirjankustantajalle ja usealle poliittiselle vaikuttajalle sillä seurauksella että HS kertoi pääsivullaan kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottelevan Otavassa uusia käsikirjoituksia. En lähettänyt. Perinteikkääseen metsänhoitajasukuun kuuluvan Arnkilin hyviksi veljiksi luen sekä Paavo Lipposen Länsi-Lapissa valtion metsänhoitajana toimineen isänsä perusteella että samaa tointa Kuopiossa hoitaneen isäpappa Helanderin Keskon pääjohtajapoika Mikon.
Syksyn 2015 kuluessa perustettiin Historioitsijat ilman rajoja- niminen yhdistys jolloin Erkki Tuomioja sai hoidettavakseen historian. Paavo Väyryselle perustettiin Kansalaispuolue johon minun unelmoitiin menevän mukaan jotta minut olisi voitu leimata uusnatsiksi. Väyrynen ei näyttänyt pelkäävän saadessaan Arlan hankintajohtajan puoluekaveriksi. Luettuaan yhden viikonlopun aikana Paavo Väyrysen koko tuotannon Marko Junkkari tenttasi HSTV:ssä Väyryseltä aristotelista ajattelua.
Luottamuksesta ja sen menettämisestä
Onneksi en ole päätoimittaja joten minun ei tarvitse pitää tajunnan etulokerossa Mikael Pentikäisen kuvaa Munkkiniemen eliittialueella rivarissa asuneen viiden lapsen huoltajan saatua potkut valtakunnan ykköslehden päätoimittajan paikalta. Luottamus meni, omistaja päätti.
Vaatii toki vähän erikoisempaa elämänkokemusta osata epäillä Mikaelia opetetun kantamaan taakkansa lähisukulaisen flirttailuista venakoiden kanssa, syyllistyihän Vilho Pentikäinen, Suomen armeijan luutnantti luottamuksen pettämiseen loikkaamalla 1930-luvulla Neuvostoliittoon, kenties rakkauden perässä? Hän oli Mikael Pentikäisen professori-isä Juhan setä.
Maalta muuttaneena en ollut Helsingissä ehtinyt olla minkäänlaisen poliittisen toiminnan kanssa missään tekemisissä. Minulta vietiin elinkeinot kirkonkylän rahamiesten keinotellessa kotitilan navettoineen kunnan haltuun ollessani 16 vuotias, mutta en jäänyt tuleen makaamaan vaan tulin stadiin töihin juoksupojaksi ja kävin illalla koulussa ylioppilaaksi. Kukin taaplaa tyylillään. Ennen oltiin suvaitsevaisempia. Pitää pysyä liikkeessä. Se on tärkeintä. Ihminen on kokonainen.
Sittemmin annoin kyllä pikkusormen puolueelle mennessäni SAK:n sihteeri Pekka Sarkkisen mukana talkoomiehenä rakentamaan nuorisolle majaa yhteiskunnallisen peliyhtiön tuella Muoniojoen rantaryteikköön. Hän onkin ainoa puoluemies jonka voin sanoa tunteneeni. Tänään luulen “Rönkön majaa” tehdyn länsirajalle "puhdistuslaitokseksi" koska minun tiedettiin flirttailevan kuvankauniin moskovalaisen opiskelijatyön kanssa, sanotaanhan kasakan vievän kaiken mikä on löyhästi kiinni.
Majan rakennustyö alkoi 1970 lopulla eikä 1940 luvulla. Vaistomaisesti en laittanut nimeäni mihinkään majan perustamispaperiin ikään kuin olisin nähnyt suunnittelijoiden mairean ilmeen “täisaunan” lauteilla.
Tiesin ulkonäöltä demarinuorista Matti Putkosen, josta sitten tuli mediajulkkis Timo Soinin assistenttina, mutta Jytkyn synnyn arvioiminen on jo toinen juttu, vaikka jo silloin olin saanut “apinan selkään”.
Katkelma kirjastani “Rooma opettaa” (6/2015):
Niklas Herlinin perustama Uusisuomi.fi sivusto ansaitsee kiitokset tehtyään kansankielisen ajattelun kehittämisen Suomessa mahdolliseksi aivan uudella tavalla. Pyhänä pidetyn senioriteettiperiaatteen murtamisessa Niklas teki ison työn kritisoidessaan julkisesti suvun perinnönjakoa jossa koki joutuneensa arvioiduksi kyvyttömäksi ajattelemaan fyysisen olemuksensa vuoksi. Ihminen ennen kaikkea.
Joskus vuonna 2008 sain kirjailija Mikko Rimmisen nimissä rohkaisevan arvion Teos-kustantamolle lähettämääni kirjaluonnokseen. En kuitenkaan jatkanut projektia sen pitemmälle vaan keskityin some-vaikuttamiseen, vaikka Rimminen keskusteli Sauli Niinistön kanssa radiossa kirjallisuuden eri puolista.
Elämä, joka on ihmisen parasta aikaa, tuntuu joskus ahtaalta paikalta kuten Suomi maailmalla liikkumaan tottuneelle, mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan on lähdettävä liikkeelle. Ihmisluonne vahvistuu, tulee itsevarmemmaksi omista valinnoista, kuten vankka talo rakennetaan palasista.
Vaatii toki vähän erikoisempaa elämänkokemusta osata epäillä Mikaelia opetetun kantamaan taakkansa lähisukulaisen flirttailuista venakoiden kanssa, syyllistyihän Vilho Pentikäinen, Suomen armeijan luutnantti luottamuksen pettämiseen loikkaamalla 1930-luvulla Neuvostoliittoon, kenties rakkauden perässä? Hän oli Mikael Pentikäisen professori-isä Juhan setä.
Puoluesidonnaisuudesta
En ehtinyt vakavasti harkita puoluevalintaa ennen kuin yo- keväänä 1972 Suomen Sosialidemokraatti- lehden toimittaja Anu Linnanahde käveli työpaikalleni vesihallitukseen Pohj.Espa 37, laittoi mukanaan tuomansa valkolakin päähäni, napsautti kuvan, jututti vähän ja taittoi lehden etusivulle isolla otsikolla että vahtimestari kirjoitti viisi ällää! Rehtori arveli minua yritettävän häpäistä.Maalta muuttaneena en ollut Helsingissä ehtinyt olla minkäänlaisen poliittisen toiminnan kanssa missään tekemisissä. Minulta vietiin elinkeinot kirkonkylän rahamiesten keinotellessa kotitilan navettoineen kunnan haltuun ollessani 16 vuotias, mutta en jäänyt tuleen makaamaan vaan tulin stadiin töihin juoksupojaksi ja kävin illalla koulussa ylioppilaaksi. Kukin taaplaa tyylillään. Ennen oltiin suvaitsevaisempia. Pitää pysyä liikkeessä. Se on tärkeintä. Ihminen on kokonainen.
Sittemmin annoin kyllä pikkusormen puolueelle mennessäni SAK:n sihteeri Pekka Sarkkisen mukana talkoomiehenä rakentamaan nuorisolle majaa yhteiskunnallisen peliyhtiön tuella Muoniojoen rantaryteikköön. Hän onkin ainoa puoluemies jonka voin sanoa tunteneeni. Tänään luulen “Rönkön majaa” tehdyn länsirajalle "puhdistuslaitokseksi" koska minun tiedettiin flirttailevan kuvankauniin moskovalaisen opiskelijatyön kanssa, sanotaanhan kasakan vievän kaiken mikä on löyhästi kiinni.
Majan rakennustyö alkoi 1970 lopulla eikä 1940 luvulla. Vaistomaisesti en laittanut nimeäni mihinkään majan perustamispaperiin ikään kuin olisin nähnyt suunnittelijoiden mairean ilmeen “täisaunan” lauteilla.
Tiesin ulkonäöltä demarinuorista Matti Putkosen, josta sitten tuli mediajulkkis Timo Soinin assistenttina, mutta Jytkyn synnyn arvioiminen on jo toinen juttu, vaikka jo silloin olin saanut “apinan selkään”.
*
Katkelma kirjastani “Rooma opettaa” (6/2015):
Silloin siellä jossakin osui Simo Häyhä satoja kertaa puun oksalta käsin, nyt ovat EU:n suomalaiset sotilasneuvojat Ilkka Salmi ja Georgij Alafuzoff mukana tuloksena 6000 kuollutta torakkaa Donbassissa, eikä mikään ole meillä muuttunut: vanhatestamentillinen rautanyrkki; iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herra olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon, vaikka moni osaisi lukea.
Suomalaiset kirjailijat liikkuvat samoissa piireissä poliitikkojen kanssa nauttimassa kustantajien ja rahamiesten seurasta. Kartanoita vertaillaan, siteerataan Kordelinia ja Armfeldt mainitaan toisinajattelevien investointipankkiirien parissa. Donbassin kaatuneista torakoista vaietaan.
Kauan ehdittiin tottua ajatukseen, että läntisen valloitussodan viimeinen näytös olisi koettu holocaustin myötä, mutta sinikeltaisia kravatteja käyttävien yritys "läntisen" pakkokulttuurin viemiseksi Itä-Ukrainaan on osoittanut toiveet turhiksi. Uskoimme pysyvän rauhantilan EU:n myötä vakiintuneen Euroopassa, mutta se näyttää murtuneen, ellei politiikkaan saada uusia kasvoja.
Kaikkea tällaista hän saa yhä Suomessa aikaan, vaikka ei ihmisen kanssa puhu, eikä kukaan ole häntä nähnyt, tuo halujen herra.
*
Niklas Herlinin perustama Uusisuomi.fi sivusto ansaitsee kiitokset tehtyään kansankielisen ajattelun kehittämisen Suomessa mahdolliseksi aivan uudella tavalla. Pyhänä pidetyn senioriteettiperiaatteen murtamisessa Niklas teki ison työn kritisoidessaan julkisesti suvun perinnönjakoa jossa koki joutuneensa arvioiduksi kyvyttömäksi ajattelemaan fyysisen olemuksensa vuoksi. Ihminen ennen kaikkea.
Joskus vuonna 2008 sain kirjailija Mikko Rimmisen nimissä rohkaisevan arvion Teos-kustantamolle lähettämääni kirjaluonnokseen. En kuitenkaan jatkanut projektia sen pitemmälle vaan keskityin some-vaikuttamiseen, vaikka Rimminen keskusteli Sauli Niinistön kanssa radiossa kirjallisuuden eri puolista.
*
Elämä, joka on ihmisen parasta aikaa, tuntuu joskus ahtaalta paikalta kuten Suomi maailmalla liikkumaan tottuneelle, mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan on lähdettävä liikkeelle. Ihmisluonne vahvistuu, tulee itsevarmemmaksi omista valinnoista, kuten vankka talo rakennetaan palasista.