17.6.2017

Vapaaehtoisten hullujenhuoneelta

Olen viime päivinä mailannut monelle ns. vaikuttajalle kirjoittaneeni 4.3. presidenttiehdokas Petri Hirvimäen US- blogissa:

"Rongan sonni for President

Jokunen kesä sitten HS:n Marko Junkkari hekumoi Timo Soinin keksimästä Rongan sonnista sattumalta VM: n hakiessa Suomen edustajaa Maailmanpankin johtokuntaan. Odoteltiin yllätyshakijaa jota ministeri Urpilainen haastattelisi ministeriön pimennettyjen ikkunoiden takana."


Seuraavana päivänä 5.3. Timo Soini ilmoitti blogissaan ettei pyri perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Alkoi perussuomalaisten hillitön junttaus tavalla joka oli minulle tuttua Hirvimäen komentelusta: ala kokoamaan hänelle esikuntaa, suoranaista  terroria nettiä pitkin.

Maanantaiaamuna 12.6. lähetin sähköpostia
Ilmoitan omasta ja Rongan sonnin puolesta ettei kumpikaan pyri presidentiksi
vast. ott: Antti Rinne, Marko Junkkari, Jutta Urpilainen, Timo Soini

Tiistaina 13.6. Kasarmintorilla majaileva Pään esikunta pyöräytti Juha Sipilää Turun taivaalla.

Petri Hirvimäki ei ole kuka hyvänsä kylähullu, vaan Sveitsissä asuvan kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen poika. Ketkä hänen kuiskuttelijoina toimivat, sitä en tiedä. Ainakin vuosikymmenen ajan olen lähetellyt presidenttieainesmies - emailia, ilman palautetta mm. Risto E J Penttilälle, everstin pojalle.

Olin joskus viitannut somessa sotien jälkeisen läntisen itsekritiikin löytäneen Sveitsin hallintomallin tuhkasta nostettavan Euroopan malliksi: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet kansalaisilla on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Sitten pyöräytettiin Sveitsin mallin maininnut James Hirvisaari eduskunnan parvella ja nostettiin tukasta pystyyn “sveitsiläinen” Anne Berner.

Koko tarinani “presidenttiainesmiehenä” on melko pitkä:

http://ronkko.blogspot.fi/

Koska suomenkielistä kansaa on läpi historian vedätetty, niin eikö ole vaan luonnollista, että jotain lopulta opimme?