Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi - mutta Aatos Erkon kuoleman jälkeen julkaistussa henkilökuvassa väitetään hänen aikoneen myydä 1990-luvun lopulla Sanoma-yhtiön ulkomaille, joten "isänmaan ystävät/Jumalan omaisuuskansa/partiolaiset" perustivat journalisteille suuren Bonnier-palkinnon, jonka ensimmäinen kappale v. 2001 myönnettiin Kaius Niemelle, HS:n nykyiselle päätoimittajalle.
Tämä juolahti mieleen jonottaessani puhelimessa HS:n asiakaspalveluun irtisanoakseni tilauksen. Lopulta se onnistui ilman että olisi tarvinnut mennä sinne konttaamaan tai ryömimään.
Bonnierin palkinnon syntyaikoihin Hanasaaren pohjoismaisessa keskuksessa pidetyssä seminaarissa puhuttiin partiolaisuudesta Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan, Christoffer Taxellin, Björn Wahlroosin etc. kanssa, sisäministeriön kansliapäällikön, nykyisen kaupunginsuunnittelija Ritva Viljasen ollessa mukana ainoana suomenkielisenä.
Hanasaaren mini-Wannsee syvensi suomenkielisen kulttuurin hautaamista elävältä. Poissa silmistä, poissa mielistä. Timo Soinin julistajapuoluetta alettiin nostaa.
---—---------
Koin Pavel Sudoplatovin muistelmat kirjaston hyllystä käteen tarttuneeksi aarteeksi etsiessäni vastausta epäilykseen että molempien totalitarismin menettelytavoissa löytyi hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä.
Olivathan kirjanoppineet myös idässä perehtyneet suuren läntisen mielten valloittajan teksteihin. Stalin oli tunnetusti ortodoksisen pappisseminaarin jytkypoikia.
Jotenkin puistatti Sudoplatovin kuvaus itse Stalinilta saamastaan miehuuskoe- tehtävästä eliminoida eräs henkilö Ukrainassa, minkä hän toteutti viemällä räjähdepanoksella ladatun tupakansytyttimen uhrille.
Keväällä 2001 olin käymässä tuttavan luona Espoon Kilossa. Hänen kirjahyllystä osuin silmään Vanha testamentti, josta tiesin Hesekielin tekstejä löytyvän.
Ulkomuistista:
Iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa.
Kaikki ovat kauhuissaan, polvet pettävät ja kompastelevat.
Minä, Herra, olen puhunut, jne.
Luullakseni italialaiset puhuessaan rautanyrkeistä tarkoittavat ettei läntisen ajattelun levittäminen pohjoisemmaksi aina sujunut kuin Strömsössä.