Mitä on nyt, on ollut ennenkin. Eliiitin ajattelu on syntynyt Senaatintoria kiertämällä. Kehä ei ollut iso myöskään NL:ssa. Kirjasto rakennettiin keskelle kaupunkia, samoin kuin lasikattoinen museo Lasipalatsin sisäpihalle.
Dosentti Arto Luukkanen hyppäsi kierkegaardilaisittain suuren loikan yliopistolta perussuomalaisiin pelastaakseen Timo Soinin ja siinä samalla isänmaan.
Hänen US-blogissaan mainituista Senaatintorin Kiertäjistä on Timo Soini kertonut, hallitusneuvottelujen kriisiydyttyä omakohtaiseen valintaongelmaan ryhtyäkö finanssi- vaiko ulkoministeriksi, kiertäneensä iltahämärässä Senaatintoria puolisen tuntia ennen kuin soitti porttikäytävästä asiantuntijalle joka neuvoi ryhtymään unelmiensa tehtävään.
Poliittisesta tivolista muistuu mieleen Tommi Uschanovin, toisen koulutetun itäsuomalaisen, lanseeraama termi Suuri kaalihuijaus, eikä hänen tuoreimman kirjan nimi Hätä on tarpeen voisi sekään paremmin kuvata todellisuuttamme.
Kun kerran tuli itäsuomalaisuus puheeksi, niin mainittakoon pari tapausta eteläisen Espoon kauppakeskuksista jolloin nyttemmin erittäin korkeaan Brysselin virkaan noussut siilinjärveläinen vilkuili minut nähdessään hätäisesti paikkaa jonne päänsä työntäisi. En ole häntä koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta pienessä maassa mahtuu tapahtumaan.