Kirjoitellessani kotona Espoossa johdantoa "Kalervon" tarinaan elämisestä suomenkielisenä Suomessa ja Euroopassa kuuntelen syrjäkorvalla Ylä-Savon paikallisradio Sandelsista piispantarkastusta Iisalmessa suorittavaa Jari Jolkkosta.
Kalervon tarinaa on kirjoitettu Firenzen ja Rooman sekä Moskovan kahviloissa etsittäessä vastausta kysymykseen miksi eräät sivistyneet länsieurooppalaiset olivat kutsuneet Suomea läntisen ajattelun umpiperäksi. Tarinaa on viimeistelty Suomen sotahistoriaa uhkuvien pääkaupunkiseudun kirjastojen hyllyjen välissä sekä iltakoulukaveri Tainan rohkaisemana Tapiolan baarin tiskillä että tutun vahtimestarin innostamana Haukilahden pystybaarissa.
Johtopäätökset ovat Sonkajärveltä maailmalle lähteneen omia ja sellaisinaan erilaisia kuin mitä on totuttu kuulemaan pappiloiden pehmustetuissa paikoissa varttuneiden suusta. Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti viime syyskuussa Sonkajärvellä pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: ”Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.”
-"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"
-"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"
Jolkkosen mukaan piispantarkastus Iisalmessa suoritettiin sattumalta Talvisodan alkamisen muistopäivänä.
-------------------
Kauan ehdittiin tottua ajatukseen, että läntisen valloitussodan viimeinen näytös olisi koettu holocaustin myötä, mutta sinikeltaisia kravatteja käyttävien yritys "läntisen" pakkokulttuurin (vanhatestamentillinen rautanyrkki: iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herra olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon) viemiseksi Itä-Ukrainaan on osoittanut toiveet turhiksi. Uskoimme pysyvän rauhantilan EU:n myötä vakiintuneen Euroopassa, mutta se näyttää murtuneen, ellei politiikkaan saada uusia kasvoja.