Suonenjokelaisen facebook-kaverini Tarja Pöyhösen mielestä ”maailma on tullut ihan hulluksi (enkä tarkoita nyt vaaleja, pressanvaalit ovat vielä ihan terveestä päästä tähän verrattuna)! Isät ja äidit murhaavat perheitään ja se on jotenkin ymmärrettävää! Samaan aikaan sähköstä on tullut rajallinen hyödyke, jota saa vaan hyvällä tuurilla pistorasiasta".
Ehkä voisimme porukalla kirjoittaa Jan Rossin -sukunimi viittaa kirjallisiin piireihin?- kanssa avainromaanin rakkaudesta; siitä kuinka raha kompensoi intohimon puutteen jos toisen kieli tuntuu historiallisista syistä olevan rahan peukalon alla?
Sellaistahan on tässä rumien hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa kauan kaivattu.
Kauan vielä sen jälkeen kun uusi isäntä on Mäntyniemeen asettunut, pohditaan miten presidenttiehdokkaiksi juuri nämä valikoitiin.
Muutkin kuin tunnetut kansalliset demokraatit Ilkka-Christian Björklund ja Claes Andersson ovat hyvinkin saattaneet pitää kielikysymystä keskeisenä, kun ovat olleet pitkässä juoksussa Pekka_Haavistoa valmentamassa suurta tulevaisuutta varten. Tähtäin lienee sittenkin kuuden vuoden päässä, eikä olisi ihme jos hänet sitä ennen kruunattaisiin rauhannobelistiksi Martti Ahtisaaren manttelin perijänä. Siihenhän tarvitaan lähinnä legendaarista pohjoismaista yhteistyötä.
Joka tapauksessa avoimuus ja demokratia näistä asetelmista ja perässähiihtämisestä hyötyvät.