9.11.2009

Lehmiä pyhinä

Arvostetun Tieto-Finlandian saajaksi on ehdolla kirja, jossa kerrotaan kirveestä.

Palkittavan kirjan valitsee kuudesta ehdokkaasta tohtori Björn Wahlroos, joka on epäilemättä lukenut alakoulun kirjoista, että kun lastu kerran tuli virran myötä yläjuoksulta, kuohahti suomalaisen miehen mieli ja raavas käsi tarttui kirveeseen. Köyliönjärven jäällä syntynyt perinne vieraan vastustamisesta on sitten jatkunut katkeamattomana,  hän ehkä arvelee.

Mikäli pastori Jaakko Heinimäen uutuusteos Miina Äkkijyrkästä olisi ehdolla, Wahlroosilla saattaisi olla vaikeuksia valita kahdesta hyvästä. Enemmän kuin kukaan muu, on Miina lehmineen saanut Helsingin median mielestä maistaa ahdasmielisyyden kirvestä.

Voimanaiseksi kutsutun, intialaisesta elämänmuodosta hullaantuneen Miina Äkkijyrkän exodus alkoi Sonkajärven Aittokoskelta sen jälkeen kun hän oli tuonut lehmäkatraansa kunnalta vuokraamansa vanhan koulun pihapiiriin - jakamaan samaa leikkitilaa työtään jatkavan uuden koulurakennuksen oppilaiden kanssa.

Naapuripitäjän kanttori Loivan (aik. Lång) tytär Miinan asenne kuvasti silloinkin pappilan pihapiirissä kasvaneiden ja tilallisten välistä säätyeroa.

Eihän kukaan sellainen, joka on lapsesta pitäen ollut lehmien kanssa tekemisissä, tuo kantturoitaan lasten leikkipihaan, koska ymmärtäisi äidinmaidon perintönä, että kotieläimet syöpäläisineen pidetään yksissä tiloissa ja ihmislapset toisissa.

Ihmisarvo kuuluu maalaislapsellekin. Sitä Helsingin median kulttuuritoimittajien on vain kovin vaikea ymmärtää.

Kovaäänistä tukea lehmäarvon korostajille ovat antaneet sekä kansanedustaja-tohtori Päivi Lipponen että Hartolan kanttorin tytär, tohtori Arja Alho.

Sonkajärvellä sijaitsee myös Sukevan vankila, jonka entisen  kyyttökarjan pelastumisesta mm. sipoolaisen kartanon hyvään hoivaan on HS:n kulttuuritoimituksen ex-päällikkö Heikki Hellman lehdessä raportoinut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti