Perässähiihtäjä kysyi 20.5. Kestääkö urhous EU:ssa?
Vastaus riippuu näkökulmasta:
Jos EU ymmärretään, kuten mm. Vaclav Havel on kirjoittanut, historian merkittävimpänä rauhanliikkeenä joka syntyi ihmisen yläpuolelta ajattelevien ideologioiden törmäyksen jäljiltä täysin uudenlaisena tapana organisoitua alhaaltapäin; tunnustaen jokaisen yksilön ainutlaatuisen ihmisarvon luomalla turvallisuutta ruohonjuuritasolta ylöspäin, niin silloin kulttuurin paikallisuuteen perustava "urhous" kestää.
Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Katkeraa kyllä Havelin kannalta: Tsekkoslovakiakin hajosi!
Jos taas katsotaan, kaikkea vierasta ja ulkomaalaista ihannoiden -kuten perinteisesti meillä tehdään- , niin silloin EU näyttäytyy oppineiden hienona projektina, vähän niin kuin Mikael ja Teemu edellä esittävät.
Valitan koukeroista ilmaisuani, vaikka olen paljon ajatellut näitä vaikeasti ilmaistavia helppoja asioita. Mutta niinhän Suomikin joutui EU:hun - kuin koira veräjästä.
15.5.
Kolmessa viikossa ehtii tehdä vaikka mitä, kunhan toimii räväkästi.
Eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun Financial Times nimesi Jyrki Kataisen EU:n parhaimmaksi valtiovarainministeriksi ja talouslaman vakuuteltiin ohittavan Suomen, kunhan Into, Tieto ja Taito päästetään pelikentälle ja edellisessä kampanjassa huhkinut Toivo pidetään vaihtopenkillä.
Keskusta ehtisi puolestaan julistautua uudelleensyntyneeksi alkiolaiseksi ihmisarvon ja henkilökohtaisen vapauden puolustajaksi.
Edustautuuhan UKK:n äijä-jätkä-hahmo monelle maahenkiselle jonkinlaisena vaikeasti ilmaistavana lapsuuden tunnelmana; sinänsä positiivisena ihmisarvon loukkaamattomuutena; suomenkielisyytenä omana arvonaan; tunteena olla hyväksytty sellaisenaan ilman että pitäisi hävetä omaa olemassaoloaan.
Sanalla sanoen modernia eurooppalaista ajattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti