Jos olisin tänään Juhani Aho, niin viitsisinkö istua lapsuuskotini sijoilla Koljonvirralla lukemassa Iisalmen Sanomista ympäri Ylä-Savoa raikuvasta ikuisesta virrenveisuusta ja ylistyksestä näkymättömän käden armollisuudelle?
Ikäänkuin mikään ei olisikaan muuttunut sitten omien päivieni.
Luulenpa kuitenkin, että jättäisin körttien kokoontumisajot perustamani, mutta paikalleen jämähtäneen, HS:n kulttuuriväen iloksi, ja katselisin itse suopeammin sikäläisten yritysten (Ponsse, Olvi, Normet ym.) maailmanvalloitusta opastaakseni kasvavaa nuorisoa tämän päivän tarjoamille uusille urille, vaikka ne olisivatkin haastavampia kuin mitä oma turvallisen elitistinen lapsuuden pappilamiljöö tarjosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti