Kemppisen salilla tuli pari päivää sitten aihepiirien avaruudesta mieleen presidentti Mitterandin avustaja Attali, tänään on juristisuvun vesa ollut strindbergiläisittäin sanoen omaa säätyään vastaavasti naimassa ylilääkärin tytärtä mutta päätyen muistelemaan sotaveteraanien sankaritekoja.
Yläsavolaisen pienviljelijän saunanlauteilla koettiin aikanaan sanaton järkytys heinänteossa apuun tulleen naapurin kranaatinsirpaleen repimän kyljen kymmensenttisten arpien edessä. Eikä koskaan sanaakaan selityksiä. Yksi kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Joskus pahimpia ovat takinkääntäjät. Tapaamistani toisten housuilla tuleen hinkuavista sotakohkaajista innokkaimpia ovat olleet muutamat kommunististen käpykaartilaisten jälkeläiset hakemassa hyvitystä sille, ettei heillä ollut koulupihalla leuhkittavaa.
Oma lukunsa on kotiin palaavat tuhlaajapojat. Nuo Mannerheim-ristillä palkittujen sankareiden perilliset pyyhkimässä ansioluettelostaan 1960-70-luvun mainintoja aseistakieltäytymiseen yllyttämisestä.
Savu on helppo huomata, mutta tuli on vaikea löytää, sanoo Wittgenstein (muistaakseni). Pitää mennä lähteelle, jos haluaa laatua. Lähde on ihminen itse eikä pahat juoruämmät laatuvaatteissa vaikka heidän miehet yrittävät vimmatusti ylläpitää perheen "imagoa". Mitä imagoa siis? Valheellista siinä tapauksessa. Vaimotkin voisivat hillitä mitä ns. huolen värittämänä käyttävät juorun aiheena. Kun jäävät kiinni voimistavat entisestään omaa pahaa, kaksiosaista käärmeenkieltään pyytämällä lisää tukea vielä ylimääräisiltäkin naapureilta. Pian on noitavaino täydessä voimassa: Onko tämä silloin sitä mitä "tuleksi" voidaan kutsua? Noitavainoa on aina ollut mutta kirjattu vasta jälkeenpäin kun onnettomuus on fakta.
VastaaPoistaOn siis helppo yhdistää väärin: joku on hiljaa; se pidetään tietämättömänä tai mukavana yhtä paljon ainakin rääväsuun mielestä, joku on rääväsuu; se pidetään narsistina; ainakin hiljaisen mielestä - mutta eikö ihmisiä pitäisi tulkita heidän tavoitteisiin nähden: hiljainen voi olla hyvä analyytikko vaikka rääväsuu ei sellaista arvosta kuin teoriassa ja rääväsuu voi olla taitava myymään sitä mikä on hiljaisen mielestä turhaan.
Ihmiset ovat lähtökohtaisesti erilaisia ja tulkinnat lähtevät USKOMUKSISTA, jotka puolestaan ovat enemmän kuin puolueettomia.
Ja jos miettii mitä ryhmädynamiikka saa aikaan niin tyhmyys tiivistyy porukassa. Ei ole olemassa sellaista ryhmää, jossa kaunein ja eettisin saisi vallan vaan yleensä se on hurjin, pelottavin ja sadistisin. Nämä ns. hurjat voivat edustaa säädyllistä ulkomuotoa, olemisen draamaa.
Pelko on edelleen suurin valintakriteeri tuolle Kemppisen kertomalle bifurkaatiolle (Damasio, A). On siis sääli, että orientoidutaan savun mukaan ja koska tulta on vaikea löytää (motivaatio olemisen kummallisuuksiin) sillä sen ajojahdin aikana moni vielä tärkeämpi tehtävä jää kokonaan tekemättä.
Vallitsevalla vallalla on koko ajan etulyönti määrittää muiden olemisen ehdot ja "tulet".
He siis aloittavat savun levittämisen vain sen takia, ettei oma vääräkin valta joutuisi syyniin.
Näin muutosta on vaikea kenenkään pian tehdä koska vaara joutua juorun aiheeksi on liian suuri. Vältetään ja senhän olemme nähneet: Kiemurtelevat päättäjät. Kiemurteleva media, kiemurtelevat politikot jne jne koska kaikki pelkäävät - mitä?
Yksilönä kaikki pelkäävät sitä, että valta rupeasisi hyökkäämään yksilön persoonaa vastaan: se on näet kaikkein raskainta kantaa.
Tämän tietävät ja sen aloittavat siksi varoen, ns. teennäisellä huolella, jotta saavat merkityksi. Merkitty. Stigma. Nietzsche sanoi, että onnellisena elää se, joka ei ole merkitty. Emme halua nousta porukasta, eikä sitä halua lapset ainakaan. Nyt elämme sitäpaitsi aika infantiilien yhteiskunnassa ja infantit eivät halua erottua mitenkään muutakuin olemalla vielä enemmän ryhmän tyhmyyden esikuvia - eli haluavat näkyä.
Huutavat ryhmän etuja - kovaan.
Mutta onko ryhmällä aina demokraattinen oikeus?
Lue mitä tämän päivän Italiassa tapahtuu: medialle maksetaan valtiontukea niin paljon, että voisi sanoa, että media on poliittisen eliitin ostama. Samalla sellaiset kun Berlusconi havittelevat koko ajan valtaa: elämä on pelkkä sirkus! Siitäkö pitäisi sitten vetää johtopäätöksiä ns. intertekstuaalisesti - mitä joku sanoo? Ihankuin jonkun sanominen olisi tuossa yhteydessä kauhean voimakasta?
Moni yrittää, ja se on pelin henki. Saa turpiin ja yrittää taas. Siitä nousee "savu" mutta tuleksi kuitataan sitten jotain ihan muuta. On kuulemma sairas ja sen tyyppisiä hattutemppuja.
Jos sirkuksen sisällä on eri mieltä sirkuspellet ja johtajat suuttuvat. Heille sirkus on täyttä totta. Mutta ole varma, että Italiassa on suuri ihmisjahti meneillään, jossa erilaiset tapetaan ns. ei-savua-ilman-tulta syystä?
Nostetaan ristille ne, joiden mielestä tuo pelleily saisi riittää mutta sehän ei sovi niille, joiden rahat ovat tuossa sirkusmenossa riippuvaisia.
Minä kävin täällä! Ensimmäisenä!
VastaaPoistaVakavasti puhuen minusta on kohtalaisen hauska muotoilu tuo, että K. on ollut naimassa säätyään vastaavasti ylilääkärin tytärtä.
Sinä muuten piruilet Kemppiselle varsin usein hänen "säädystään". (Luin jonkin vanhan Ikea-keskustelunne, jossa epäilit, ettei K. ole koskaan käynyt Ikeassa, minkä hän myönsikin. Sinä taisit maalata parvekkeellasi Ikean tuoleja toisenvärisiksi, jos oikein muistan.)
Muistan vanhastaankin, että sosiaaliluokkakysymys on sinulle merkittävä. Miksi? Naisarvaus: sinä itse olit joskus köyhä, orpo maalaispoika, mutta nyt olet toisaalle kohonnut ja rikastunut.
Kiitoksia Mummo aiheellisesta piikistäsi.
VastaaPoistaOlen tosiaan tainnut muutaman kerran tökkäistä Kemppistä, koska taisin vähän ottaa nokkiini kun hän kerran halusi keskustella omassa "vertaisryhmässään".
Luulen näet hänen tietävän jonkinverran taustastani, joka on naisarvauksesi mukaisesti vaatimaton joskaan en ole rikastunut, vaikka olen ollut töissäkin ihan ulkomailla saakka.
Kirjoitat homo garrulus syvällisempiä kuin Nietzsche tai Strindberg. Vaikea minun on kommentoida, koen itseni lankarullan perässä pyöriväksi kissanpennuksi.
VastaaPoistaSinussa ei taida olla ainesta suomalaiseksi Beppe Grilloksi, korruptoituneen politiikan armottomaksi kriitikoksi, Etappisian
perään kuuluttamaksi Messiaaksi ?
Sivu ei löytynyt. Kiitos sanoistasi.
VastaaPoistaMinusta olisi työkaveriksi minne vaan sillä minä olen ollut kammarissani niin pitkään, etten halua enää olla. Olen sosiaalinen ja usko tai älä - ihan hauska ja tavallinen. Mutta minä pidin pintani sillä uskallan laskea Lahden suurmäkeä alas (ja se on pirun korkea, jos joskus olet alhaalta katsonut) ja sen takia olen Nykänen. Tämä vertaus loi lisää huumorinkukkia porukalle, jotka elävät sirkuksessa. Olin täysin idiootti ja sitten keksin, että olen sitten idiootti. Luin (sain lahjaksi) Dostojevskij'n Idiootin ja huomasin, että pitää olla vakava. Totuudenmukainen ei ole luonnostaan "naurattaja" eli jos on naurattaja ei ole aidosti totuudenmukainen. Tästä syystä lähdin katsomaan kasvoja (Levinas sanoo, että kasvot ovat eettisyyden ikoni) ja huomasin, että mieheni, joka on aivan suvereeni seuraihminen, vaikka ei siitä pidä edes - johtunee siitä, että hän on nopea olemaan hauska. Hän siis on synnynnäinen "kvick" ja sen lisäksi hänen naamansa on hyvin rauhallinen ja tämä taas loi terapeuttisen olotilan. Mieti miten menee kun signaalit menevät aivoihin: onpa rauhallinen ja terapeuttinen (ensivaikutelma) ja onpa hauska. Tässä oli siksi oikeasti rehellinen heidän silmissä mutta älä anna minun enää jatkaa. Tulee nuo viinapullot ja totuus muistiin mistä kirjoitit. Totuutta ei siis haluta kun mediointi on vienyt asiat toiseen suuntaan, ja sitä ei saanut murtaa. Kun minä jouduin yhä enemmän alamäkeen siitä, että ihmiset haluavat dikotomisesti katsoa onko mies vai vaimo "se" parempi niin mieheni voitti aina 99%. Tästä syystä, että silmäthän sen jo sanoo.
Tämän rupesin jo huomaamaan ja minulle sanottiinkin, että älä ikinä näytä miehesi missään sellaisessa foorumissa, missä sinun pitäisi itsekin saada ei vain huomiota vaan nimenomaan uskottavuutta. Et voi murtaa tuota uskomusta, neuvoivat.
Minä siis jäin tämän dikotoomisen tarkastelun takia vielä enemmän taakse ja kaikki ne, joiden piti määritellä minut tekivät sen mieheni rinnastuksella: Nietzsche ei ole itsekään tainnut tajuta sitä, että vertailu voi mennä skolastiikan maassa näin torviksi vaikka hän neuvoi vertaamaan kategorioita. Mutta kun Suomessa ja lännessä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko asia on "oikein" ja palaa vihreää tai sitten se on "väärä" ja palaa punainen. Näinollen kukaan ei varsinaisesti enää nähnyt minua vaan jouduin aina vain taaksepäin mitä enemmän yritin nousta eteenpäin. Ei auttanut mikään eikä mitkään loogiset päätelmät. He kyllä tunsivat dissonanssin (se näkyi jopa) mutta sitten käänsivät aina tilanteen minulle epäsuotuisaksi: nolla-yksi epäilijöiden suosioksi. Heidän "leiri" kasvoi ja minusta ruvettiin oikeasti miettimään, kuinka tyhmä siis olin. Niin tyhmä, että miettivät miten olin päässyt yliopistostakaan (minun IQ on pikatesteissä 134 joten ei ihan huono), ja sitten olen vielä sanottu, että olen sekä kielellisesti että taiteellisesti lahjakas. Mutta nämä eivät siis enää olleetkaan mitään. Nyt miettivät vaan kun auktoriteetit väittivät kivenkovaa vastaan ja sukulaiset varoittivat minua jo. Sanoivat, että kuinka minä kehtaan mollata heidän sukunimeä. Minä olin tukehtua - minähän halusin vain elää ja tehdä työtä, veromaksajia kuulemma tarvitaan. Mutta kun olin kuulemma sitten yhtäkkiä niin tyhmä, että ei ollut monikaan näin tyhmä joka EI SIIS KERTAKAIKKIAAN OSANNUT MITÄÄN.
Yritin sanoa, että osaan ihan mitä he haluavat. Jos vain määrittelevät mitä haluavat. Olen siis aina myynyt ja roimasti yli odotusten, olen kaivannut kuopat ja keittänyt kahvit. Olen ollut hymyilevä ja luonut uskoa (coaching on vahvuuteni siksi,että todella tiedän miten ihmiset tuntuvat toimivan) mutta kun narsisteille luo uskoa se pitää mennä itseään mollaamalla: eivät muuten vastaanota. Heidän pitää saada itse ikäänkuin "keksiä" jujut ja innovaatiot niin sitten menee eteenpäin. Näin tein ja entiset työkaverini söivät kädestä mutta eivät huomanneet sitä. Käytin samoja kikkoja kuin lapsilleni, kun heidät piti saada kylpyyn ennen Pikkukakkosta. Eivät nähneet silmänkääntöä eikä tarvitakaan kun aie oli hyvä. Mutta tässä tapauksessa oli lähes humoristista kun jengi sanoi, etteivät he manipuloi mutta eivät silti ollenkaan nähneet milloin tulivat manipuloituneeksi. Mutta minä annoin tulosten kunnian heille ja he todella uskoivat itseensä. Näin tehdään coaching: mutta nyt kun tämä oli tullut selväksi heidän itsetunto kasvoi ja narsismi sen myötä ja pitivät yhtäkkiä minua vain typeränä. Minähän yritin kasvattaa siinä sivussa eli kertoa miten asioita myös näin.
Se ei ollut enää heille kivaa ja näin hakivat turvaa minun aiemmista vihamiehistä (lapsuuteni takia minua on kritisoitu enemmän kuin muita ja minulla on aina kulman takana epäilijöitä, menisin minne hyvänsä: sadismia riittää siinä sillä lähes jokainen narsisti ja sadisti on saanut korvilleen ja sitä he eivät unohda myöskään, varsinkaan jos ovat psykopaattisia pätejiä).
Kun saivat ryhmätukea eivät enää muistaneet miksi minua yleensä lähtökohtaisesti haluttiin mukaan vaan nyt olin vain hankala. He siis halusivat vain sirkukseen, eikä ollenkaan sitä kaunista ja eettistä mistä olimme yhdessä ensin puhuneet.
Opin jälleen miten menee: puhutaan kuin Runeberg eettisyydestä mutta se tarkoittaa käytännössä "anna minulle Berlusconin paikka tai ainakin paikka tv:ssä näkyä". Niin se menee ja minäkun en lähtenyt enää tuohon mukaan sillä olin 20 vuotta sitten päättänyt, että yritän oikeasti tehdä eettisyyden eteen töitä enkä vain ratsastaa sillä sanonnalla lisää fyffeä niin tuli kiviseiniä vastaan. Rupesin näkemään rumaa ja pahaa ja nyt tuli myös paha olo; mutta pää ei brakannut milloinkaan vaikka ehkä lähellä on ollut. Kukaan ei viitsinyt oikeasti mieltää mitä sanoin. Ei kotona ainakaan vaan mieheni huusi minua hulluksi ja näin lapsetkin epäilivät aina toisinaan, jospa se äiti nyt oli hullu. Ei, en ole sanoin. Kyllä lapset sen vaistoavat. Oli vain niin merkillinen tilanne sillä kiitettävien papereiden avulla luulisi pääsevän eteenpäin. Mutta nyt kukaan ei osannut enää sanoa mitään. Nyt yritettiin kuitenkin kuittaa kaikki tarinointi minun viaksi: minä olisin sittenkin ollut mielisairas. Sitä yrittivät. Panin poikki kaikki suhteeni: en kestä enää tätä epäilyä.
Sen voisi siis sanoa, että Descartesin opetus epäilemään ei saisi kohdistua yksilöön ikinä. Pitää siis nähdä looginen päätelmä ensin ja ihminen vasta sitten sillä pienet valheet ovat pakotettuja myöskin: ei voi olla aivan jääräpää vaan on päästävä myös eteenpäin pienilläkin valheilla. Mutta kun reflektio siitä omasta minuudesta on NIIN huono, ja sittenkin vain opetetaan muille (!) että pitää reflektoida ja pitää kysyä. Itse eivät.
Tämä on lähes Hölmöläisten puuhaa mitä teemme siksi. Mutta sen kertominen ilman oivalluttamista olisi ollut lähes mahdottomuus koska ihminen on osana kulttuuria kuten sininen väri pensselistä jakaantuu vesilasiin tasaisesti. Vesi vesittää värikkäät. Näin myös kulttuuri.
Hinta oli aika kova. Mutta alles gut. Olen vain väsynyt ja sitä paitsi kaikki ei ole ollut tahdonalaista; mutta hyppy mäestä oli. Hyppäsin tahallani ja olen itsestäni ja Matti Nykäsestä ylpeä.
Hyvä me.
Tästä klikkaamalla pitäsi päästä Etappisian luokse.
VastaaPoistaMinäkin olen viime päivinä vieraillut joitakin kertoja Etappisian luona. Olen nähnyt siellä teidätkin, molemmat. (Mutta löydätkö sinä minut sieltä, Heikki?)
VastaaPoistaHG, olen lukenut vähän sinunkin blogiasi. Sinulle tuntuvat olevan aika tärkeitä ja ahdistavia aiheita nuo naisen/vaimon rooli ja leimaaminen joksikin.
Ad Mummo: Se johtuu siitä, että istuin kuin tulessa sairaassa angstissa koko koulunajan. En osaa sanoa olisiko minulla ollut yhtään hauskaa ikinä koulussa. Minua kiusattiin heti kun aloitin koulun ja se kiusaaminen oli opettajien osalta. Minua parjattiin ja mollattiin ja olin aina syntipukki. Kävin kouluni samalla lailla kuin kidutushuoneessa; itkien palasin kotiin.
VastaaPoistaKotona minua löi isä, sillä kun yritin olla samanlainen kuin koulukaverini isäni näki minut snobbina ja löi minua nyt siitäkin. En siis saanut olla kotona rauhassa enkä koulussa. Olisin tehnyt mitä vaan, jos olisin osannut analysoida miksi minä en kelvannut minnekään.
Se jätti jälkensä. Sitten aikuisiässä pääsen tästä traumasta eroon ja saan uuden sukunimen. Heti kun olen onnistumassa ja saamassa elämän niin eikös tämä vanha sadistiporukka nouse uudelleen innostuneen sadistisena ja ilmiottele lähes mediassa, että minähän olin sen parjatun kommunistin kakara. Minut piti jälleen mollata ja kiusattiin uudelleen. Siksi olen aivan puhki: ensin härski ja ylimielinen ja sadistinen kohtelu 12 vuotta ja sen jälkeen mahdottomuus aloittaa todellinen elämä.
Pellen rooli ei ollut valittu. MInä olen ammattitaitoinen ja tyyli olisi voinut olla toinen. Minä vain en enää jaksanut: meinasin aloittaa terroristin työt ja kiduttaa kiduttajiaan mutta en ole juutalainen joka lähtee sellaiseen silmä-silmästä jne vaikka mieli teki. Pilasivat elämäni ja siinä oli erityisesti kylläkin monta juutalaista mukana.
Tämä on minulle arvoitus miksi. Miksi juuri he?
Olen tullut tulokseen, että heidän naiskuvansa on alentava: juutalaiselle on mies suurempi kuin nainen, joka pitää tyytyä miehen sivutuotteeksi, vaikka ymmärtävät myös naisen roolin kotona. En olisi siis saanut niin äärimmäisyyteen vietyä kohtelua, ellei olisi ollut niin monta juutalaista mukana. Se oli epäonneni vain sillä minä olen naiseksi kylläkin aina ollut avoin ja hauska. Mutta he tulkitsivat kaiken rivoudeksi tai halvaksi ja sitä en ole ikinä ollut.
Tässä tajusin sitten monta muutakin kategorisointivirhettä miksi mm Vanhasen näkemys on sellainen kun on. Hänellekin on mies jotain muuta kuin nainen. Ei mitään niin pahaa, etteikö siitä voisi jotain oppia ja sillä lailla saada jotain hyvääkin.
Mutta samalla minä olen nyt sitä mieltä, että estivät minun koko karriäärin vain sen takia, että oli pakko olla "oikeassa" noissa sadistisissa tuomioissa mitä levittivät. Sitä eivät varmasti itse tajua: Omnipotentti kun ei voi myöntää että itsekin on epätäydellinen. Se on suuri ongelma sillä he eivät enää opi mitään: eivät unohda mitään eivätkä opi mitään uutta myöskään. Paitsi tekniikkaa, sen he oppivat vain.
Ihan pienenä ollessain meillä tuotiin pienet sianporsaat pahvilaatikossa kovimmilla talvipakkasilla yöksi hatarasta navetasta tuvan uunin kupeeseen.
VastaaPoistaMe olemme Etappisian luona nyt suunnilleen samanikäisiä, ja yhtä vaikeasti tunnistettavia, niin Mummokin.
Ihmeellinen pieni kolmen hengen huone tänne on syntynyt.
VastaaPoistaMinun lapsuudessani ei ollut lyövää isää eikä palelevia porsaita. Oli hieno lämpökeskuksen joulukuusi, jossa oli erivärisiä lamppuja. Eniten rakastin sinisiä lamppuja, mutta ne vähenivät joulu joululta. Kai ne särkyivät. Lopulta niitä ei ollut ollenkaan, ja sitten kuusikin katosi.
Niin sitä Mummoksi muuttuu.