Niinpä niin, miten hitaasti luunkovat asenteet muuttuvatkaan, jos ylipäätään muuttuvat. (kommentti Seppo Sarlundille)
Iisalmen Sanomien nettiversiosta olen lukenut yläsavolaisten 200-vuotisanniksi kansalliselle kulttuurille kaavailtavan "kansanoopperaa" Sven Tuuvasta.
Jos paikallisilta ihmisiltä kysyttäisiin, niin luulen että kulttuuripolitiikan keskusjohtoisuutta heijastelevan 1800-luvun pölkkypääkomedian sijalle haluttaisiin pikemmin myönteisiä esityksiä vaikkapa Ponssesta ja muista työvoimapulansa kanssa painiskelevista yrityksistä.
Vaikka asun Espoossa, olen jo ajat lukenut Hesaria vain sunnuntaisin ilmestyvänä digilehtenä. Sen ideologinen pelastussisältö onkin sitten jännää mieltenmuokkausta. Toissa sunnuntaina esiteltiin Maltalle perheineen muuttanut entinen taistolainen alkoholisti kirkon alttarin edessä, viime sunnuntaina mentiin sipoolaispariskunnan mukana Sukevan vankilaan pelastamaan uhanalaisia suomenlehmiä eräässä elokuvassa pappilan virkaa toimittaneeseen kartanoon.
Näyttää muuten melkein siltä että maan hallitusta muodostetaan yleensa pörssiyritysten käyttämällä mallilla, jossa "nimitys- ja palkisemisvaliokunta" käytännössä tekee henkilöratkaisut. Tuollaiseen valiokuntaan valitaan parin kolmen suurimman osakkeenomistajan edustajat, mikä tarkoittaa usein sitä, että muutaman prosentin osuudella pääsee vallankahvaan.
Niinpä kullattuun kännykkäänsä puhuvalle Astrid Thorsille lohkaistiin ulkoministerin toimialasta kokonaisen Euroopan maanosan asiat.
Jos tänä päivänä haluaa tietää mitä Euroopassa ja maailmalla tapahtuu, kannattaa paremman puutteessa lukea Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin ahkerasti päivittämää blogia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti