Yks kirkko vain

Senkin uhalla, että riskeeraan hyvämaineisuuteni Helsingin herrojen silmissä, en malta olla kertomatta tämän aamun ahaa-elämyksestäni.

Iisalmen Sanomien nettilehden mielipiteissä viitataan paikkakunnalla sijaitsevaan Kustaa Aadolfin kirkkoon.

Olen aina luullut tuota kirkkoa, jossa mm. vanhin veljeni siunattiin viimeiselle matkalleen, kutsuttavan Iisalmen maaseurakunnan kirkoksi. Siispä tutkimaan. Googlasin esille linkin.

Ilmenee, että v.1627 valmistunut ensimmäinen kirkko paloi vuosisadan lopulla jolloin mm. tuhoutui ruotusotamiesten vaatteita, yksi lippu, ruutia, luoteja, miekkoja, musketteja ja joukko kirkon omaisuutta.

Hätäisesti kyhätyssä uudessa kirkossa eikä sakaristossakaan, ollut minkäänlaisia lämmityslaitteita ja kesäisin huonosti peitetyistä haudoista nousi harvan lattian läpi sietämätön löyhkä.

Ajan myötä kirkon permannon alla olevat haudat peitettiin mullalla, lujilla laudoilla ja tuohilla, jotta löyhkä ei häiritsisi seurakuntalaisia

Sekä ensimmäisen, että toisen kirkon aikana sai haudata maksua vastaan kirkon permannon alle...Rikollisia ei haudattu siunattuun kirkkomaahan, vaan kirkon pohjoispuolella olevaan paikkaan tai hautausmaan aidan ulkopuolelle. Myös kastamatta jäänyt lapsi, lapsivuoteeseen kuollut vaimo, veteen hukkunut tai itsemurhan tehnyt haudattiin hautausmaan ulkopuolelle. Nykyisen Vanhan kirkon läheisyydessä sijaitsee kirjailijoiden Juhani Ahon, Kauppis- Heikin ja Eino Säisän haudat.

Hautapaikan myyminen kirkon lattian alta lopetettiin joskus 1800-luvulle tultaessa. Raha siis kiuluun kilahti ja sielu taivaaseen vilahti syrjäisessä Savossa vielä kolmesataa vuotta Lutherin jälkeen.