Tämä kommenttini sivuaa nöyrää joulunviettotapaamme:
Eurooppalaisessa kirjallisuudessa on sotien jälkeen muovattu fasistin muotokuvaa.
Se muodostuu vastuullisesta politiikasta: pitää ehdottomasti tehdä niin kuin viranomaiset sanovat; ylikorostuneesta henkilökohtaisesta vastuusta ettei käärme pääse livahtamaan paratiisiin, "isojen poikien kioskille".
Fasisti on olemukseltaan byrokraatti ja hengeltään työnantaja; päättäjä, jonka määrätietoisuus vetää naisia ja "touho-petteri tarjasia" vallan liepeille.
Samoja piirteitä tuotti kommunismi.
Älymystön eksistentialistinen itsekritiikki johti sitten ihmisluonteen paljastumiseen: pitää ottaa realitettina huomioon,että monissa on taipumusta vahvaa johtajaa kunnioittavaan "yli-ihmisyyteen", siksi pitää aina korostaa ensin henkilökohtaista vastuuta, ettei mennä lampaina muiden mukana.
(Talouselämä-lehti otsikoi viime viikolla saksalaisyhtiön suomalaisesta naisjohtajasta: Ihminen isolla iillä!)
Hiljennyn hetkeksi, jos maltan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti