HS antaa tänään (5.3.) toivoa modernille ajattelulle jopa Oulussa.
Olisin kyllä mielelläni lukenut enemmän tohtori Isohookana-Asunmaan “tämän hetken Suomessa havaitsemista ennenkokemattomista aggressioista”.
Sampo-pankin tiedotusjohtaja Hannun Vuolan mukaan kun päätöstä Kaltio-lehden ilmoitusboikotista ei tehty Oulun konttorissa vaan pankin ylimmässä johdossa Helsingissä.
Joka tapauksessa suomalaisen poliitikon sokea auktoriteettiusko nousee tosi syvältä: takkia on aina käännetty, mutta ajoissa, kuten Risto E J Penttilä kirjoittaa.
Helposti on pyydetty anteeksi omaa olemassaoloa. Älyllisyyden korkeimmaksi asteeksi on nostettu valtionpalvelijuus. Sitä osoittivat niin Tarja Halonen nöyristellessään huntupäisenä ulkoministerinä Teheranissa, kuin pääministeri Paavo Lipponen kyynelehtiessään juutalaisten muistomerkin paljastajaisissa Etelärannassa.
Mutta eikös toisaalta olekin vain inhmillistä pyytää anteeksi edellisten sukupolvien, tai muiden tekemiä pahoja tekoja, sen sijaan että itse katsoisi peiliin?
Tänään HS:ssa on hyvää myös Juhana Aunesluoman kirja-arvio sivulla C3. Brittihistorioitsija Tony Judt näkee sodanjälkeisen kauden alkaneen vasta 1989 kommunismin romahduksen myötä. Kannattaa lukea, siinä on ajatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti