6.1.2006

Se joka on kaikkialla, ei ole missään

Valitaanko presidentti mahdollisimman ympäripyöreillä sloganeilla?, ihmettelee moni.

Yksi ehdokas haluaa olla tasavallan mittainen; toinen koko kansan presidentti; kolmas työväen presidentti; neljäs kansalaisen puolustusvoima, jne…

Monissa läntisissä demokratioissa riittää 2000-luvulla kansan symboliksi IHMISENMITTAINEN ehdokas.

Mistä tässä kaikessa ns. yhteiseen hiileen puhaltamisessa on kysymys, on toisen messun arvoinen aihe. Näissä vaaleissa siihen ei enää puututa, mutta hyvä arvaukseni on, että seuraavien vaalien teemat ovat kuin toiselta planeetalta näihin verrattuna.

Jokainen ns. älykköjen joukkoon pyrkivä suomenkielinen joutuu jo koulutuksen ala-asteilla omaksumaan saman nöyryyden ruotsinkieltä kohtaan kuin susilauman jäsen oppii luonnon karussa kilpailussa käydessään aika ajoin nuolaisemassa johtavan Alfa-uroksen kuonoa.

Se taas miten tallainen suomenkielisten "intellektuellien" nöyristelykulttuuri voi ylipäätään olla olemassa 2000-luvun Euroopassa, onkin yksi modernin maailman "seitsemästä" ihmeestä.

Näistä ja muista tulevaisuuden "uhkakuvista" keskustellaan HS:n nettisivuilla, jotka kuulemma vetävät "hörhöjä" puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti