Ihmeiden aika ei olekaan ohi

Persoonallisten blogien yleistyminen osoittaa todeksi eräiden intellektuellien väitteen, jonka mukaan läntinen ihminen on pohjimmiltaan ajattelija; “jokainen on filosofi”.

Tämä ilmiö saattaa muuttaa suomenkielisten itseilmaisua yhden jos toisenkin ns. tavallisen pulliaisen uskaltautuessa esittämään mielipiteitään, ja havaitakseen ennen pitkää, ettei taivas hirmuisista pelotteluista huolimatta putoakaan niskaan.

Ihminen tulee kysymyksenasetteluissaan entistä rohkeammaksi ja Hesarin ja HBL.n palstoilla näkyvä kuilu ilmaisun analyyttisyydessä kapenee.

Miten sitten Perässähiihtäjän bloggaukset vaikuttivat? Sitä voinee itsekukin omalta osaltaan miettiä.

Lisäsin 24.1. omaan blogiini muutama päivä aikaisemmin Perässähiihtajässä julkaistun ehdotukseni Hesarille kysyä ehdokkailta pyrkiikö Ruotsi noukkimaan puolutuspoliittiset rusinat pullasta, koska se voi jättää vastuun “itärintamasta” suomalaisille.

Sattumaa lienee että löysin 27.1 vastauksen kysymykseeni Suomen Kuvalehden pääkirjoituksesta: teollinen Ruotsi valmistaa edistyksellistä sotakalustoa; Suomi puolestaan antaa miesvoimaa niitä käyttämään. Sitä tarkoittaa kahden pienen naapurikansan yhteistyö.

Nyt ymmärrän miksi suomalaista sanotaan sellaiseksi, joka ei vastaa kun kysytään, mutta vastaa kun ei kysytä.

Entä jos Niinistön olisikin voittanut ja olisi saatu yhden kauden presidentti? Mikä muuttuisi?

Menisikö Päätoimittajien yhdistys pikkubussilla Kultarantaan tekemään tuttavuutta uuden päällikön kanssa? Ilmoittaisiko lehdistöpäällikkö Romantschuk Hbl:n haastattelussa mapittavansa kaikki uutta presidenttiä ja hänen perheenjäseniään koskevat haastattelut?

Ja taas kerran “papukaijajournalismi” kirjoittaisi huippusuositusta presidentistä pohjoiskorealaisissa kannatusluvuissaan, joita ylläpidettäisiin sopivilla gallup-kysymyksillä, kunnes ne tosipaikan tullen sulaisivat järjellisiin mittasuhteisiin.