Erkki Tuomioja arvioi viikon kirjavinkissään www.tuomioja.org Mussolinia kysyen oliko hän pehmeä ja väärinymmärretty fasistia.
Olematta poliittinen historioitsija en koe vähäisintäkään tarvetta ryhtyä kirjoittamaan historiaa miltään osin uusiksi, ja koen enemmän sympatiaa Mussolinin vallankäytön jalkoihin tallottua Antonio Gramscia ja hänen kulttuurihegemonia-käsitettään kohtaan, joka paljolti syntyi juuri totaalisen ajattelun analyysistä. Mussolinin aikanahan poliittinen kielenkäyttö yhdenmukaistui. Silloin alettiin ensimmäisen kerran puhua totaalisesta ajattelusta, instrumenttinaan valtio -ennen kaikkea valtio, eikä mitään ilman valtiota.
Ihmisluonteen paljastumista
pidän kaikkein suurimpana kehityskaarena 1900- luvun totalitarismien jäljiltä. Se edellytti kipeää itsekritiikkiä monilta muiltakin vasemmistolaisina itseään pitäneiltä länsieurooppalaisilta rohkeilta sieluilta kuin Gramscilta, mm. kommunisminsa kokonaan hylänneeltä Albert Camus'lta. Heidän "eksistentialisminsa" viehätti sittemmin mukaansa myös Itä-Euroopan toisinajattelijat.
Erityisen vaarallisia vallankäyttäjiä olivat olleet käännynnäiset. He olivat jossakin uransa vaiheessa irronneet perinteistään esim. oikeistolaisesta isästään ja muista omaisistaan, mutta valtaan päästyään olivat "tuhlaajapoikina" hyvinkin karkeilla toimillaan hakeneet heiltä "hyväksyntää", vaikka julkisesti joutuivatkin esiintymään vasemmistolaisina. Nurinkurisesti tämä päti myös Mussoliniin, joka sepän poikana oli toisen polven sosialisti ja ennen fasisteihin liittymistään ehti toimia jopa sosialistipuolueen Avanti-lehden päätoimittajana, mutta "käännynnäisenä" fasistina haki pääntaputuksia omaa isäänsä suuremmalta Isältä.
Samanlaisia piirteitä on havaittu sekä lännen fasistisissa että idän komm. vallankäyttäjissä, julmimmillaan vaikkapa Stalinissa, tuossa entisessä ortodoksisessa pappisseminaarilaisessa. Eräässä tv-ohjelmassa väitettiin Stalinin kääntyneen hirmutekojensa lomassa "jumalan" puoleen rukoilemalla yksityisesti.
"Olen kahdeksan vanha, kun Johtajan kuolinviesti saavuttaa kylmänä tammikuun päivänä.Kaikkialla soi Kunnian marssi. Kansakoulun talonmies saa minulta raivokkaita ajatuksia osakseen, sillä hän ei ole nostanut salkoon suruliputusta. Minua itkettää ja päätän hukuttaa suruni hiihtämiseen. Isosisko vie kihlajaiskukkansa Johtajan haudalle kotikylältä käsin."
Lainaus, joka voisi olla peräisin NL:sta, on eilisestä TV1:n ohjelmaesitteestä. Siinä valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoi marsalkka Mannerheimista.
"Hän piti 13-vuotiaana päiväkirjaa. Päiväkirjassa oli varattu sivu omalle ihanteelle. Riitta liimasi sivulle vain yhden kuvan: Marsalkka Mannerheimin. Riitan kotona, sähköasentajan perheessä, oli aina luotettu Mannerheimiin, mieheen, joka pelasti Suomelle itsenäisyyden kolmesti"
Nykyisin myönnetään melko yleisesti että kaikkein primäärein vallankäyttö tapahtuu suhteessa kieleen, kulttuurin paikallisuuteen, onhan kristinuskokin tuontitavaraa suhteessa esimerkiksi savonmurteeseen.
Mutta kukaan vakavasti itsensä ottava suomalainen poliitikko ei siteeraa enempää Nietzscheä kuin Marxiakaan. Tosin tutkija Juha Siltala uskalsi ottaa kohteliaisuutena Pertti Rauhion häneen Demarissa kohdistamat ilkeilyt aikamme "Marxina".
Kuoltuaan Nietzsche joutui natsien ikoniksi, mutta tänä päivänä monet hänen kiteytyksistään komeilevat -eivät hirttopuissa- vaan yritysten mainostolpissa ympäri maailman: Sinun pitää tulla siksi mitä sinä olet! Kysykääpä vaikka Arne Wessbergiltä tai hänen oppipojaltaan Mikael Jungnerilta.
Se onkin sitten eri saarnan aihe miten "kulttuuri" on onnistuttu määrittelemään joksikin muuttumattomaksi, ja yksilöt suostuvat käyttäytymään "numerojärjestyksessä" sen mukaan miten lähellä tai kaukana he ovat syntyneet "alkuperäisestä" ns. kulttuurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti