Itse asiassa harvat haluavat vapautta, useimmat etsivät vain reilua mestaria — Salustio 50 e.Kr

Harakatkin itkevät osuustoiminnallisen Metsä Groupin jättimäisille pomoeläkkeille. Pitäisi tietää kuka heitä ja valtion Fortumin johtoa on konsultoinut; niitä kun löytyy Hanken- taustaisia konsultteja laatimassa kansainvälisen tason ansiolaskelmia yllytyshulluille suomenkielisille päättäjille jotka ujostelevat hallintoelimissä panna pilkkuja oikeille paikoille edes omissa palkkiolaskelmissaan, elleivät muuten vaan torku odotellessaan Allsång på Skansenia. 

Yritysjohdon ainoa peruste olemassaololleen on lihottaa omistajan lompakkoa. Sitä Etelärannan oppia Mikael Pentikäinen kävi jakamassa Eukonkanto-kisoissa Sonkajärvellä, ja hokee hokemasta päästyäänkin luottamusta, koska maalaisetkaan eivät enää vaikene pyhien seuroissa, vaan haikailevat vapauden perään.

Yksi lisäperuste muuttaa Suomi Finland omakieliseksi sivistysyhteisöiksi muiden EU-maiden tapaan, esim. Ruotsi ja Baltian maat.

Arkkipiispa Tapio Luoma tienasi opiskelurahoja lukemalla ääneen merisäätä radioSuomessa. Turun piispa Mari Leppäselle sodat tulevat kuin säätilan muutokset; kolmanteen polveen sotien karaisemassa Pentikäisten suvussa.

Onkohan euroministeri Tytti Tuppurainen kuullut ristiinnaulitsemisesta alkaneen kristittyjen ja juutalaisten välisen kamppailun älykkäimmän asemasta johtaneen Euroopan ajattelun täysromahdukseen, ja sen seurauksena syntyneisiin EU-ajan omakielisiin valtioihin?

Mikä miekalla on rakennettu, on miekalla muutettava - vanhan kirjan opetus, joka ei aikoihin ole pätenyt kun on omin silmin nähty miten vapaat ihmiset elävät, ja tieteellistä ajattelua näennäistiedon tilalle on saatu. 

Kaiken tapahtuessa virkavastuulla EK on palkannut evp.kenraalin jollainen Milttonilla oli jo aikaisemmin suitsemassa vihapuheita. Kerran veri lensi 1918, niin miksei taas, mitäpä muuta osataan kuin matkia? Hyödyllisiä idiootteja haetaan likaisen työn tekijöiksi.

Yllytyshullut oligarkkeina

Kulttuuri on jotakin mikä antaa elämälle merkityssisältöjä asettaen arkista korkeampaa tavoiteltavaa. "Jumala-Pelastaja"-sanan voima on kuitenkin sotien monikäytössä liuennut pihalle. Korvaava kansankielinen uudissana voisi olla "omakieli", ts. äidinkieli.

Keveys, läpinäkyvyys, nopeus ja monipuolisuus auttavat paljastamaan oligarkkien rakenteiden raskautta Suomessa.

Paavo Lipponen, "Pelastuksen kielen Suojeluskunnan kunniapuheenjohtaja", kisailee Erkki Tuomiojan, sukunsa kolmannen polven poliitikon, kanssa Sanna Marin fanina Ukrainan sotaa kiihdyttäen. Ulkopoliittisen instituutin partiopoikia molemmat. Yllytyshulluutta.

Tuskinpa päätoimittaja Maria Pettersson oli lukenut, tai edes kuullut, ristiinnaulitsemisesta alkaneen kristittyjen ja juutalaisten välisen älyjen kamppailun johtaneen Euroopan ajattelun täysromahdukseen. Tuhkasta noustiin paikallisiin kansankieliin luottaen.

Sattuipa näet niin, että blogissa väitettiin etteivät naiset ole läntisessä ajattelussa saaneet ensimmäistäkään nimeä kirjaston hyllystä käteen tarttuneeseen opukseen aikaansa muuttaneista persoonista, koska filosofiaa ja uskonnollista ajatusta muuttavien ideoiden kehittäminen vie useita vuosikymmeniä. 

Kansan tyytyessä vallitseviin olosuhteisiin naisetkaan eivät huomaa kaipaavansa muutoksia. Kysymys ei ole älyn lahjoista vaan naisenluonteen erikoistumisesta omien perillistensä mahdollisuuksien hyödyntämiseen nähtävissä olevissa olosuhteissa. Siksi luettelot ovat täynnä harmaantuneiden ukkojen kuvia. 

Sitten Maria Pettersson kirjoitti historiallisista naisista, jotka ovat ideoineet vaikkapa jääkairoja, kaksikin kirjaa  - ensimmäinen kun ”revittiin kustantajan käsistä”.

Minkä teette yhdelle pienimmistä, sen teette minulle, saattoi kuulla kirkonmiesten sanovan silloin joskus ennen. EU-ajalla monikulttuuriset yhteiskunnat pelastuvat omakielisinä (yksi omistajakielinen!). Mitä kevyemmät hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Paitsi tässä maassa maan tavalla. Turun piispanistuimen haltija Mari Leppäselle sodat tulevat kuin säätilan muutokset. Hänen verisukulaisensa loikkasi NL:ään sata vuotta sitten "naarassuden" perässä. Sitä kansallishäpeää Suomi kantaa vielä toisen satasen, siitä huolehtii Svenska Klubben omistajamielisine ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” – persuministereineen, jottei kasakka vie kaikkea mikä on löyhästi kiinni.

Omakielisiä suojeluskuntalaisia

HS, ainakin digilehtenä, julkaisi tänään kuvia naisen sukuelimistä.

Tasan viikko sitten kirjoitin Tapio Tuomaalan US-blogissa ihmisen ohjauskeskuksen sijaitsevan korvien, ei jalkojen välissä. Ranskalainen Jean-Paul Sartre havaitsi baarin valomerkin tullessa katseiden kohtaavan toisensa tiskin yli ilman yhteistä kieltäkin. Ihmisluonto paljastui.

Jatkoin, siis viikko sitten, Hesarin ja Ylen löytävän naisten aikakaudella kiinnostavaa jalkovälistä. HBL:ää en ole seurannut, mutta eiköhän siellä soi eri sävelet.

EU-ajalla yhteiskunnat ovat kehittyneet omakielisiksi, paitsi yksi.

Kansankielisten valtakirjaa käyttäneet Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen ja Tarja Halonen eivät saaneet lupaa puhua vapaasti, eivätkä vapautta myöskään itse hankkineet, ei liioin Erkki Tuomioja.  

Sdp:tä voidaankin sanoa omistajakielisten suojeluskunnaksi. 

Sanna Marin ei ole mitään kuullutkaan. Iltalehden mukaan hän vietti pääsiäistä Pariisissa, vaikka pelättiin esiin nousevan ihmisluonteen pimeitä puolia kun ranskalaisuudesta puhutaan!

Sopii sitä ihmetelläkin miten taas viikolla Pariisissa paloi kaduilla autoja presidentin eläkeuudistusta vastaan.

Omistajakieliset itse flirttailevat Ranskan kanssa, mutta ”suojeluskuntalaisille” sitä ei sallittaisi. Pimeät asenteet juonnetaan yli sadan vuoden takaisesta sisällissodasta.

Näin Suomi-Finland muuttuu

 

Kirjoihin on kirjoitettu kauan sitten, että naisen pitää vaieta seurakunnassa ja pysyä kotona koska naisen luonne oli altis vieraskielisten seireeneille, nyt naiset ovat omistajakielisten remmissä ja piippuhyllyillä kommentoivat 95% miehiä.

”Suomalaiset ottavat aina valtiolle ja omistajille alisteisen orjan roolin, kun se on mahdollista.”

Naisjohtoiset puolueet ovat vaalien jälkeen älyn konkurssissa: vihreät, vasemmisto ja keskusta, paitsi sdp, höpsistä, nimenomaan SDP!

Arkadianmäelle nousi kansanvallan linjojen läpi pari ex-kenraaliakin!

En tosiaan ala sanoilla saivartelemaan opittuani tekstien itsekritiikkinä raamatun syntyneen 2000 vuoden kuluessa ”miekkaa terottamalla” kilpailevan älyn pään menoksi. Kaikkea mitä on kirjoitettu alettiin sotien jälkeen katsoa uusilla silmillä, paitsi Suomessa mentiin ilman harkintaa EU:hun koska Ruotsikin meni. Ruotsalaisten euroäly on aina ollut vuosikymmeniä edellä täällä hoettaessa Venäjä, Venäjä, Venäjä,

Koska ison kirjan yhdeksi läpikäyväksi pääjuonteeksi on paljastunut juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun valmistelu, niin eikö meidän pitäisi toimia suomalaisten omakielisen pelastuksen puolesta, ruotsalaiset kyllä hoitavat omansa?

Kulttuurihegemonian kriitikkojen mukaan vapausihanteet ovat universaaleja, mutta sovellutukset ongelmineen paikallisia. Jokamiehen suomenkielestä pitäisikin löytää vastine "Jumalalle" joka on sanana monikäytössä liuennut piloille. "Omakieli" voisi olla parempi sana kuin "vähemmistökieli" tai "omistajanliike".  

"Omistajanasia" oli esillä vielä Antti Rinnettä syrjäytettäessä Sanna Marinin tieltä. Meidän vanhojen ohella maahanmuttajatkin "omankielen" helposti omaksuisivat tutustuessaan suomalaiseen vallankäyttöön.

Voisiko uusi sana nostaa pintaan alitajunnasta ihmisluonnon pimeitä voimia? Ei kai sentään.

Piiloagendan läpivalaisua

Uusi eduskunta voisi alusta pitäen tottua ajatukseen valistuneesta kansasta joka ei siedä ajatusta vain yhden kykenevän ymmärtämään ulkomaan asioita.

Ajan hengen muuttuessa tarvitaan rohkeutta kirjoittaa historian tapahtumista omalla kielellä. Kansalla on oikeus tietää Naton idean syntyneen maailmansodan jälkeen Italiassa ”käräjäkivillä” vapaiden kansanmiesten kesken vastustamaan kaikkea pakkovaltaa, ei yksin kommunismia vaan myös fasismia.

Natsien jyrän alta toipunut Norja kuului alusta pitäen Naton perustajiin omakielisenä norjalaisuutena, eikä minään pikkuruotsina. Itsetunto näkyy nyt mitalisateena urheilukentillä.

Kaikesta jää jälki, on siis hyvä kirjoittaa kansankielellä mitä omistajan käden kosketuksesta on syntynyt, eiväthän maalaisetkaan enää vaikene pääkaupungissa, kuten eivät naisetkaan vaikka on kirjoitettu että nainen vaietkoon piireissä.

Kirjoittaminen on koettu keino siirtää kokemuksia nuoremmille. Sitä paitsi miltei kaikkea perustellaan Suomessa yhä kirjoitetuilla teksteillä, olleetkin vaikka syntyneitä täysin erilaisissa olosuhteissa vastauksina silloisiin ongelmiin.

Olen pohtinut näitä kysymyksiä joulukuisessa blogissa Puhtaat kädet - Mani pulite 

Omistaja päättää? Naiset hallituksessa

Mihin vaalitulos johtaa, riippuu siitä minkälaisia käsitteitä ja sanoja hallituksen muodostaja saa Svenska Klubbenilta luvan käyttää. Niin se meni neukuissakin NKP:n käsitteiden tahdissa. Toki läntinen kaikkivaltias jyräsi perinteisesti omistajan nimissä Antti Rinnettä syrjäytettäessä.

Valta muhii sanoissa ja diskursseissa, tietävät ranskalaiset. Kokenut diplomaatti Jukka Seppinen paljasti ilmeisen vahingossa US-blogissaan, että vihaamansa presidentti Koiviston aikaan ulkoministeriössä kiertäneessä ukaasissa oli kehotettu virkamiehiä olemaan kommentoimasta sotien jälkeisen läntisen ajattelun radikaalia kehitystä. ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” piti vatvoa, ja onkin vatvottu.

Se joka ymmärtää, tietää maailman 'onnellisimman' kansan joutuneen hyväksymään omistajakielen vähemmistökieleksi, joten enemmistönkieltä ei niinkään tarvita? Maailmanluokan ihme. 

Naiset hellivät vähemmistöä kuin pientä lasta, ja vähemmistö muistaa heitä. Piippuhyllyillä kirjoittavat ovat 95% miehiä. Suomessa.