Outoa huumoria ellei sisällissodan mielikuvaharjoittelua

Annika Saarikosta toivottiin mediassa keskustapuolueelle topakkaa emäntää pitämään "mölyt mahassa". Muuallakin kaivataan käskevää hameenhelmojen suojelua, yliopistolla turvataan Tarja Haloseen, samoin Sitrassa, eduskunnassa Anu Vehviläiseen, eikä media meinaa pysyä housuissaan kommentoidessaan hallituksen johdon toimia.

Keväisenä päivänä tuhatkunta ystävää peukutti FB:ssa Erkki Tuomiojan hellyttelykuvaa kissastaan. Sattui olemaan herkästä suhteestaan Bella-koiraansa tunnetun Hitlerin kuoleman 75-vuotispäivä. (En ole keksinyt tätä omasta päästäni, vaikka Ben Zyskowicz niin arveli).

Kaikki kahvilat ja ravintolat olivat Espoon keskuksessa eilen auki. Pääasia että niiden kansainvälinen vuokranantaja saa omansa, että pienyrittäjät pystyvät maksamaan vuokransa. Vanhalestadiolainen Markus ”Juha” Lohi siitä huolehtii.

Kaikki ahtaus tulee julki

Omat teot tuntuvat joskus heijastuvan julkisuuteen, aivan kuten olin lukenut kulttuurihegemoniaa erittelevien italialaisten teksteistä pari vuosikymmentä sitten. 

- Kun olin julkaissut kirjassani ajatuksen "Pohjois-Korea verrokkikulttuurina", niin muutaman kuukauden kuluttua esiteltiin, toissa sunnuntaina, Yle:n Arto Nybergin ohjelmassa kirjauutuus "Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia"

 - Kun olin kirjoittanut sekä Paavo Väyrysen että Ari Alsion US-blogissa lauantaiaamuna että "Jumalan teko on vakoilua. Ruotsi on jumala Suomessa. Kieli itsessään on uskonto, joka pelkää, että ihmiset hylkäävät kielen toisen uskonnon vuoksi. Ruotsi on täysivaltainen uskonto, joka palvoo Turkua ja hänen poikaansa Mikaelia Jumalan poikana. Jakakaamme uutisina suomalaisten kanssa, että Suomen jumala ja vapahtaja ei ole Turku, vaan kunkin suomalaisen oma biologinen isä.", niin sunnuntaiaamun HS:ssa pääkirjoitustoimittaja Saska Saarikoski kehui Suomea maana jolla on kaksi huippusuosittua johtajaa, ja Erkki Tuomioja luki viikonloppuna ruotsinkielisen vakoiludekkarin.

PS. olen pienenä ruokkinut porsaita.

Toisten elämä näytelmä

Pahuuden voimille ei annettu tilaa kun pohjoiskorealainen eläinlääkäri menetti päänsä hihkaistuaan sikalassa että ”tässä maassa vain porsaat ovat onnellisia”. Tapauksesta on maininta äsken suomeksi ilmestyneessä kirjassa.

Pohjois-Koreaa hallitsevalla suvulla on kristityt juuret historiassa. Kim Jong-Un on opiskellut Sveitsissä neljä vuotta. Ideologia rakentui sotien jälkeen korottamalla Kim Il-Sung jumalaksi sotasankarina. Olikohan sitä käytetty aineistona hyvien ystävien Paavo Väyryselle kirjoittamissa Minä, UKK ja Manu näytelmissä, tai Erkki Tuomiojan historia harrastuksissa?

Viisaampi luottaa ihmisaistien omiin havaintoihin, kuten  nykyajan italialaiset tekevät, kuin vanhoihin teksteihin - Vatikaani on toista maata - vaikka Pentikäisen lestadiolaisperheen naisjäsen sai noston Turun piispaksi.

Pahat teot kostetaan ja hyvät palkitaan yhä kolmanteen polveen vanhoja tekstejä tulkiten, joskin henki harjataan ja ääni viedään.

Annika Saarikko asettui isänmaan palvelukseen, kuultuaan tahdosta riippumattomia ääniä nousta haastamaan Katri Kulmunia joka tahdosta riippumatonta nostajaa seuraten oli joutunut ahtaaseen paikkaan.

Paavo Väyrynen vastasi tahdosta riippumattoman toiveeseen perustaa Kansalaispuolue, koska Juha Sipilän pelastettua isänmaan Keskustapuolue oli ahtaalla. Sipilä tunnisti nostajansa ruotsalaiseksi.

Kalsareita, lisää kalsareita

Uskomatonta, mutta totta: Facebook muistuttaa minun neljä vuotta vanhasta käynnistäni Roomassa! Silloinkin ”kalsaroitiin” upporikkaan pankkiri Ghigin 1500-luvulla rakennuttamassa palatsissa.

Villa Farnesina Rooma

Väitetään että Navalnyi myrkytettiin kalsareilla, Sanoma on kampanjoinut jo vuosia ”tanskalaisia” kalsareita, ja minä olin kirjoittanut blogssani

http://ronkko.blogspot.com/2017/02/

Muuttuvan maailman ja Suomi-Finlandin väliin on kansan tahdosta riippumattoman käden toimesta perustettu uusi asiantuntijoiden välitaso, viestintätoimistojen verkosto, ns. vaikuttajaviestintä.

Näkyvimmän tuloksen se on saanut aikaan nykyisen hallituksen ohjelmassa jota sdp:n puoluesihteeri Antton Rönnholmin nimissä, mutta mitä ilmeisimmin psykiatri Claes Anderssonin opastuksella jokunen (?) tuhat puolueen jäsentä valmisteli vuodesta 2015 lähtien. Tuolloinkin ilmassa oli kansainvälisiä vapaustuulten henkäyksiä, mutta pääministeri Antti Rinteen hallitukselle valmistellussa ohjelmassa päätettiin päinvastoin kiristää pantaa koululaisten otsan ympärillä.

Sdp:n puoluesihteerinä aikaisemmin toiminut vaikuttajaviestijä Mikael Jungner raportoi, vaivoin halujaan hilliten, silloin tällöin US-blogissaan Rönnholmin työryhmän edistymisestä. Rikollisen sanotaankin usein palaavan rikospaikalle kurkkimaan olan takaa.

Kuten muistetaan, Antti Rinne toi ministerinsä ratikalla kirjasto Oodiin julkistamaan ohjelmansa. Niihin aikoihin hymyiltiin kaupunkisuunnittelun veteraani Osmo ”Ode” Soininvaaran puolison toimivan kirjasto Oodin johtajana. Menneellä viiikolla huomasin kirjaston ovessa kyltin Oodi – Ode. Kyseessä on sama sana, Oodi suomeksi, Ode ruotsiksi ja englanniksi.

Ministereitä tulee ja menee, mutta virkamiehet pysyvät, opasti kansliapäällikkö Bror Wahlroos uusia virkamiehiä.

Pillupoliisi HS tuputtaa kalsareita.

Ns. taviksella ei ole muuta mahdollisuutta kuin omaksua pelinappulan rooli olla mukana pyörittämässä kiveä ylös mäkeä yhä uudestaan ja uudestaan, a la Sisyfos. Pankkisuhde sisu/y/n määrää. Ylhäällä halutaan kuulla hyväksyvää marinaa tehtävästä maksaa osakkaille yhä enemmän.

Vaikka luulisimme yhteiselomme perustuvan jotenkin erikoisiin hallintosuhteisiin, niin tosiasiassa kaikkea on ollut ennenkin, kuten Antonio Gramsci kirjoitti. Aina on ollut orjuuttajia ja orjia, ylempiä ja alempia, pitäisi vain löytää paikallisen kansan omia sanontoja kuvaamaan ilmiöitä, meille tuttuja suhteita.

Mikä ilmentäisi suomenkielisten suhdetta naapurikieliinsä historiallisena asemana? Kokeilisin ”pillupoliisia” pikemmin kuin ”kasakkaa joka uhkaa viedä kaiken mikä on löyhästi kiinni” kampittamassa ”vihapuhetta” mikä on kaikilla mielessä, mutta ei itse koe olevansa kisoissa vahvoilla. Ahdas paikka monelle 150 milj. dostojevskien ja tsaikovskien vieressä. Kulttuurihegemoniaa, sanoisi Gramsci.

Kaikki tulee terveellä järjellä ymmärrettäväksi, pelastukset, armot sun muut kansaa pelottavat ihmisten keksimät sanonnat kummitustarinoiden väistyessä.

Sunnuntaina luettiin puolilta päivin somesta, että ”Jos Navalnyi olisi menneellä viikolla astunut eduskunnan ovesta sisään, hän olisi saanut poskisuukon ainakin kahdelta salissa. Yhtä onnekkaasti hänelle olisi käynyt HS/Yle:n toimituksissa.” Viideltä Ylen tv-uutisissa toimittaja Maria Stenroos kiiruhti kertomaan Sanna Marinin tehtävänä olevan esittää vaihtoehtoja. Illan pääutisissa professori Thomas Forsberg täsmensi samaan hengenvetoon tarvittavan nopeaa reagointia uutisvirrassa. Tänään kerrotaan soitellun Macronille Navalnyistä. HS mainostaa kalsareita. 

Sitä kotimaista

Jonkin verran keskitysleirikuvauksia lukeneena mieleen on jäänyt syvällisimpänä opetuksena ettei ihmisyksilön pitäisi joutua liian ahtaaseen paikkaan.

Kun kuitenkin joutui, niin moni juutalainenkin ryhtyi hätäpäissään natsien yhteistyömieheksi, ns. kapoksi leirillä kiusaamaan alempiaan. Syystä tai toisesta tämä näkökulma ei hallitse suomalaisia aikalaisarvioita, vaikka sen voisi nähdä modernin ajattelun yhdeksi kulmakiveksi, ettei uskottaisi pienille opetettavan vain hyötyä pakolla.

Jos Navalnyi olisi menneellä viikolla astunut eduskunnan ovesta sisään, hän olisi saanut poskisuukon ainakin kahdelta salissa odottavalta. Yhtä onnekkaasti hänelle olisi käynyt HS/Yle:n toimituksissa.

Tätä päivää voisi käyttää, ei yksin Navalnyin, vaan jokaisen yksilön ainutkertaisten oikeuksien puolustamiseen, suomalaisen asia on meidän asia. Kukaan muu ei sitä tee.

Elämä on tässä ja nyt, mutta ei yksin konkretiaa, vaan tarvitaan myös unelmia ja toiveita.