Elämänvoimaa etsimässä

No jopas sattuikin kun etsin tiedonlähdettä miksi Sitran kurssi "Elinvoiman lähteet" (eilen osallistui mm. Tarja Halonen) särähtää terminä suomenkielisen korvaan, niin googlattuani "livskratft källor" osoittautui, että Ruotsissa on järjestetty  uskonnollisia "Gud som källa till livskraft"  lähdeseuroja teineille.

www.sitra.fi

www.sitra.fi

Kun katsoo seminaarin komeaa osallistujaluetteloa, ei jää pienintäkään epäselvyyttä siitä että tiedontarve on todellinen. Melkein kuin haettaisiin vastausta ajattelumme peruskysymykseen: mistä tulen, kuka olen, minne päädyn?

Ennen sanottiin, että ihmisen osa on kysyä vaan ei löytää vastausta, mutta meneillään oleva murros luullakseni todistaa ihmisjärjen ja siihen nojaavien tieteiden pystyvän – lopulta myös suomenkielellä – tarjoamaan vastaukset myös läntisen ajattelun suurten myyttien muutokseen. Kestäväksi osoittautuu tarina vapaasta ihmisestä Jeesus Nasaretilaisesta, mikä onkin meissä itsessämme, ilman että enää tarvitsisi etsiä tuonpuoleista Messiasta, Jumalaa, suojelijaa, pelastajaa, vaikuttajaa tai ministeriä; millä nimellä kukin ilmiötä haluaakin kutsua.

Toki etsintätilaisuuksia voidaan tulevaisuudessakin halukkaille järjestää. Kukin taaplaa tyylillään.

Muutos astuu peremmälle

Tulipa tämän päivän  Alexander Stubb blogista,  ja eilispäivän HS:sta mieleen -eräs kirjailija kertoo joutuneensa suomentamaan alkuperäistekstejä jotta voisi ymmärtää Euroopassa käytävää filosofista keskustelua - vastaavanlainen oma kokemus:

Kerran 1990-luvun lopulla tarttui käteeni eduskunnan kirjaston uutuushyllystä amerikanjuutalaisen Jeffrey C.Isaac’n teos Arendt, Camus and modern rebellion, jonka mielessäni aiheuttamaa vallankumousta olen siitä saakka työstäessäni joutunut myöntämään todeksi vanhan väitteen jonka mukaan uuden ajattelun sisäistyminen omaksi toiminnaksi vie hyvinkin kymmenkunta vuotta.

Nähdäkseni Isaac edustaa sitä meillä varsin vähän tunnettua itsekriittistä juutalaisuutta, joka myöntää että joskus juutalainenkin voi olla fasisti, ns. capo. Fasismilla silloin tarkoitetaan halua tulla luetuksi "valituista valituimpiin". Varsin ongelmallista tuo ajattelu on suomalaisuuden kannalta sikäli että se ei ankaruudessaan hyväksy sen enempää äidinkieltä kuin ihonväriäkään perusteeksi valikoitua "fiksuksi" eroon vähemmän fiksusta "massasta", vaan se pitää yksilön oikeutta omaan kieleensä ja identiteettiinsä yhtä olennaisena ihmisoikeutena kuin uskonnonvapauttakin.

Etsiessään havelilaisen ajattelun juuria Isaac havaitsi nimenomaan Camus`n ja Arendt`n vaatineen juutalaisten joukkotuhon jälkeen kansan käyttämän perinteisen kielen nostamista kaikkein perustavimmaksi uuden eurooppalaisen ajattelun lähtökohdaksi ns. raamatun arvopohjan sijalle.

Siitä huolimatta, että läntinen älymystöajattelu oli valistuksen ajasta ja Ranskan vallankumouksesta lähtien epäillyt ihmisjärkeä korkeampitasoisen ajattelun olemassaoloa, olivat yhteiskuntarakenteet varsin yleisesti nojautuneet tuon absoluutin olemassaoloa perustelevien tekstien varaan, mutta läntisen ajattelun ytimessä koetun holocaustin myötä tuo turvaverkko romahti lopullisesti. 

 Vaikka Israelin kansa olisi lukuisa kuin
merenrannan hiekka,
siitä pelastuu vain rippeet.
28 Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä.

 Ankaran itsekritiikin jälkeen alettiin etsiä yhteistyölle uutta pohjaa, ja löydettiin lopulta jotakin, mikä oli ollut olemassa jo ennen kristinuskon ns. pyhien tekstien saapumista: kansan käyttämä paikallinen kieli.

Maabrändi löydetty

Läpinäkyviä muutoksia on kustantajan näkymättömän käden suosiollisella avustuksella tapahtunut mm. Kansallisteatterissa.

Sen uudeksi pääjohtajaksi nimitetty Mika Myllyaho sai muutama vuosi sitten Ryhmäteatterissa ollessaan käsiinsä Sofi Oksasen luonnoksen "Puhdistus" josta muokkasi näytelmän Kansallisteatteriin.

Nyttemmin on muuan 'Pravdan' entinen kulttuuritoimittaja epäillyt, että Oksasen "Ryssät haisee"-romaani onkin kustantajan tuella pantu porukalla kokoon toteuttamaan suomalaisen kulttuurin paradigmaa "enemmistöön kuuluvat muodostavat pelkällä olemassaolollaan haasteen vähemmistöön kuuluville".

Uuden pääjohtajan kutsui luonnollisesti toimeensa teatterin hallitus, puheenjohtajanaan Otavan johtaja Leena Majander-Reenpää.

-------------

Ei liene kohtuutonta olettaa, että Otavan hallituksen puheenjohtaja Olli Reenpää on keskustellut poikansa Antin ja miniänsä Leena Majander-Reenpään eroon yhtiön palveluksesta johtaneista ratkaisuista hallituksen muiden arvovaltaisten jäsenten kanssa.

Maabrändiryhmää johtava Jorma Ollila on saattanut hyvinkin yhdessä Henrik Ehrnroothin kanssa liputtaa urheilumies Alexander Lindholmin puolesta, jotta "valtiollisen väkivallan ihailuun erikoistuneen maan" brändäys yhtiön kustannuspolitiikassa jatkuisi. Huippu-urheilijat Jari Kurri ja Anna-Kaisa Saarinen näkyvät ainakin mainostavan tv:ssä Marski-mitaleita.

Joka itsensä alentaa se ylennetään

Oudointa Alpo Rusin jutussa oli sille järjestetty valtaisa julkisuus. Mutta eikö poliittisen ihmisen pudottaminen jalustaltaan olekin lehtimiehen suurin kunnia? Ainakin Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen niin tv:n Pressiklubissa väitti.

HS:n päätoimittajaksi Sanoman toimitusjohtajan pallilta "alennuksen" saanut Mikael Pentikäinen tunsi palaavansa uutismiehen ihanneammattiin. Aikaisemmilta vuosiltaan hän muisti kohokohdaksi osallisuutensa Ulf Sundqvistin pudottamiseen. 


Joka itsensä alentaa se ylennetään, kuten näille lapsenuskoisille sanotaan. Samaa ajatusta sovelsi väistyvä päätoimittaja Janne Virkkunen kehaistessaan Jyrki Kataisen läpäisseen poliittisen miehuuskokeen - silloin kun pudotti Ilkka Kanervan ulkoministerin paikalta.