Hallinnolle haastetta

MTV3:n kolumnistivieras SAS:n ajatus hallintoa sparraavasta presidentistä on oikeastaan aivan mainio!
http://www.mtv3.fi/uutiset/nettivieras.shtml/364641?siimes

Ehkä vain sellainen pressa älyäisi sanoa ääneen byrokraateille sen minkä kansan parissa liikkuvat rehelliset sielut ymmärtävät kuunnellessaan kansan "sydänkammion värähtelyjä" joka päivä ja kaikkialla, että kaksikielinen Suomi on rannikkoseutujen ulkopuolella olemassa vain paperilla, kun sen sijaan kaksikielinen Svenskfinland on olemassa ihan reaalimaailmassa ja sen alue nähtävissä kartalta lähes muuttumattomana jokaisen vaalilaskennan jälkeen.

Eikä Matti Vanhasen tai Antti Kalliomäen alkaessa puhua ruotsia yhdellekään kuulijalle jää epäselväksi, että suomalainen on todellakin yksikielinen. Mutta sellaisenaan he ovat aitoja eurooppalaisia samalla tavalla kuin on Silvio italialainen, Jacques ranskalainen ja Göran ruotsalainen.

Kenties presidentti voisi myös pohdiskella eikö ylhäältä annettua ajattelutapaa, paradigmaa, sanotakin joskus ideologiaksi tai valtiofilosofiaksi? Maailmassa, josta nimenomaan valtiofilosofioiden kerrotaan kuolleen!

Haluatko viisaita ajatuksia?

Niitä saat aivan ilmaiseksi, liittymällä email-listalle:

http://www.positiivarit.fi/aamiainen/

Muutama esimerkki Positiivareiden arkistosta:

Kuka voi saavuttaa
ONNISTUMISIA NYKYAIKANA?

* Se, joka keskittää voimansa yhteen tiettyyn asiaan.
* Se, joka perinpohjaisesti ottaa kaikesta selkoa.
* Se, joka panee koko voimansa ja itsenäisyytensä työhönsä
eikä vain uneksi.
* Se, joka yhtä hyvällä mielellä kestää työnsä okaat kuin
ruusutkin.
* Se, joka ei aseta itselleen vain korkeita ihanteita,
vaan toteuttaa ne myös elämässään.
* Se, joka aina pienentää kaikki vaikeudet.

Jokainen mies ja nainen voi onnistua, sillä jokaisessa
itsessään, ei missään ulkopuolellasi, ei siellä eikä täällä,
riippuen jostakin erikoisesta olosuhteesta, vaan suorastaan
sinussa itsessäsi on suuren onnistumisen mahdollisuus.

- O.S. Marden

ENNUSTAMINEN - LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Yksi ystävättäreni meni ennustajalle. Hän halusi kiihkeästi tietää
sydämen-asioistaan ja taloudestaan. Povari levitti tarot-kortit pöydälle ja
sanoi: "Näyttää siltä, että joudutte elämään ilman miestä 45-vuotiaaksi
saakka. Toimeen-tulonkin kanssa on vähän niin ja näin."

"No, mutta entä sen jälkeen?", ystävättäreni halusi tietää. "Sen jälkeen
kyllä totutte siihen", ennustaja vastasi.

Monille ihmisille tulevaisuus on asia, joka vain tapahtuu heille. Elämä
soljuu vastaan omia aikojaan. Tässä virrassa keikutaan sitten kuin lastut
laineilla ja odotetaan tulevaisuutta, joka näkyy maksua vastaan milloin
kahvinporoissa, milloin korteissa tai tähtien asennosta.

Nuorena poikana kuvittelin, että Amerikassa asuu öljyllä rikastunut
tuntematon sukulaiseni, joka testamenttaa minulle koko omaisuutensa. Toivoin
myös tapaavani viisaan vanhuksen, joka kertoisi, mitä minun tulisi
elämälläni tehdä. Perintöä ja vanhusta ei koskaan kuulunut. Rahat piti itse
ansaita työllä ja ohjeet löytää sydämestä.

Ainoa tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse. Tämä viisaus tulisi
kytkeä jokaiseen näytönsäästäjään ja kännykkälogoon, kiinnittää jo tehtaalla
jääkaapin oveen ja liittää television virityskuvaan. Elämä on teonsana, eikä
läheisten syntymäpäivillä täytetty lottokuponki.

Liike-elämässä tavoitteet kirjataan toimintasuunnitelmaan ja niiden
toteutumista seurataan budjettiraporteista ja kassavirrasta.
Huippu-urheilijat nostavat rimaa, opiskelijat tähtäävät tutkintoon,
asuntosäästäjät omaan kotiin. Löydämme sisäisen ennustajamme, kun kysymme
itseltämme, mitä oikeasti haluamme.

Olet tämän päivän tilanteessa eilisten valintojesi johdosta. Huomenna, ensi
viikolla ja ensi vuonna olet tilanteessa, johon tämän päivän valinnat sinut
johtivat. Silti moni uskoo, että kohtalo on kirjoitettu tähtiin. Sulkakynää
pitelevä käsi on kuitenkin omasi.

Ystävättäreni sai povarilta eettisesti kestävän ennustuksen. Hän oppi, että
mikään ei muutu, ellei hän itse muutu ensin. Kuka tahansa osaa kommentoida
tapahtumia sen sijaan, että ryhtyisi omatoimisesti luomaan niitä. Vastuun
ottaminen suuntaa aina tulevaisuuteen. Millaisen tulevaisuuden sinä ennustat
itsellesi?

- Tom Lundberg

ÄLÄ OLEMATTOMIA VÄISTELE

Kun olin nuorena poika partiossa, järjestimme aina pientä pilaa
uusille jäsenille. Teimme tuoleista rakennelman, jonka läpi
tulokkaiden piti kulkea silmät sidottuina. Ennen seikkailun
alkamista heille annettiin hetki aikaa tutustua reittiin. Mutta
heti kun silmät oli sidottu, me siirsimme hiljaa tuolit pois.

Mielestäni elämä on samanlaista. Saatamme koko ikämme
väistellä esteitä, jotka olemme itse asettaneet tiellemme ja
jotka ovat olemassa vain mielikuvituksessamme. Me pelkäämme
hakea uutta työpaikkaa, aloittaa soittotunnit, opiskella kieliä,
soittaa vanhalle ystävälle tai ottaa yhteyden kansanedustajaan,
jota olemme äänestäneet.

Älä väistele tuoleja ennen kuin törmäät tuoliin. Ja jos
niin käy, onhan sinulla ainakin paikka, johon istahtaa.

- Risto

OSAANKO AUTTAA AIDOSTI?

Jos haluan johdattaa henkilön kohti määrättyä tavoitetta, täytyy
minun ensin paikantaa missä hän on ja aloittaa sieltä. Se joka ei
tätä taida pettää itseään luullessaan voivansa auttaa muita.

Auttaakseni jotakin täytyy minun tietenkin ymmärtää enemmän
kuin mitä hän tekee, mutta ennen kaikkea minun täytyy
ymmärtää mitä hän ymmärtää. Ellen sitä osaa, niin ei auta
vaikka pystyisin ja tietäisin enemmän.

Jos kuitenkin haluaisin näyttää kuinka paljon osaa, johtuu se
siitä, että olen turhamainen ja ylpeä ja oikeastaan haluan
tuon toisen ihailevan itseäni sen sijaan että auttaisin häntä.

Aito auttamishalu alkaa nöyryydellä sen edessä, jota haluan
auttaa ja tällöin minun täytyy ymmärtää että auttaminen ei ole
sitä, että haluaa hallita, vaan sitä että haluaa palvella. Ellen
tähän pysty, niin en myöskään voi auttaa toisia.

- Sören Kirkekaard

Nuoriso tarvitsee esikuvia

Netti-Suomenmaassa on kyselty mitä alkiolaisuus tässä ajassa voisi merkitä. Muutama kommentti:

• Selaillessani kirjastossa Alkion historiaa huomasin hänen saaneen kovasti vaikutteita Snellmanilta, ilmeisesti myös Topeliukselta ym., mikä näkyy raamatullisina äänenpainoina hänen teksteissään. Omaa päätäni käänsi ehkä enemmän Snellmanin aikalaisen Strindbergin herja Palkkapiian pojassaan: Ei voi olla olemassa ruotsalaista filosofiaa, koska se merkitsisi irtaantumista mannermaisesta emäpuusta, joka vain heittelee siemeniään pohjolan karuun maaperään.
  
• Jos olisin Alkio, kysyisin vaikkapa kuinka monta tarvitaan menestyvässä yhteisössä ajattelemaan, eli onko demokratia sittenkään ihmiskunnan kehittynein hallintomuoto? Pankinjohtaja, joka runsas vuosikymmen sitten oli vielä virkamiehen poika, uhkaa Erkon asemaa maan rikkaimpana (mutta eihän me olla Venäjällä, jossa tällaisia julkisuudessa kysellään!)
  
• Kysyisin myös eikö köyhän asia olekin sama kuin ihmisen asia? Ja aatteennälkä tiedonjanoa, koska jokainen on filosofi?
  
• Aprikoisin myös haluavatko nuoret varttua rumien naisten hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa, jollaista muuan ranskalainen filosofi pitää pahimpana kuviteltavista olevista yhteiskuntamalleista, koska siellä palkitaan pikemmin halujen kuin kykyjen mukaan.
• Ihmettelisin ääneen miten HS uskalsi ensimmäisenä vetää yli pääsivunsa, että 40-vuoden takainen Bodomin murha on selvitetty: murhaaja on Nils Gustavsson! (Mistä sellainen vakaumus rikospoliisissa ja toimituksessa oli syntynyt? Valtakunnansyyttäjän viraston asiamiehiä on irrotettu poliisin tueksi Bodom-juttuun kaksin kappalein varmistamaan että kaikki seikat syyteharkintaa varten tutkitaan. Kukaan ei ole turvassa, mitään ei jää piiloon. MTV3 nettiuutisoi viime viikolla rajamiesten vaatineen Joensuussa kokoontuneessa Itämerenalueen pappiskokouksessa pappeja rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa, jotta ihmiskaupat estetään).

Suomi luo ja myy?

Mika Kallion juhliessa ensimmäistä GP-voittoaan monen kilpakumppanin rintamuksessa luki SUOMY

www.suomy.com valmistaa kilpa-ajajien vaatteita ja kypäriä. Yhtiö on italialais-amerikkalainen.

Harmillista, sillä menestyväthän suomalaiset parhaiten sellaisissa lajeissa, joissa pään suojana käytetään kypärää. Mutta kenelläpä nimeen olisi itseoikeutta? Sitäpaitsi Finland näyttää syrjäyttäneen Suomen useimmissa urheilulajeissa.

Voisi luulla, että autojen sisätilat pysyisivät Euroopassa lämpiminä laitteilla, jotka on kehitetty kylmässä Pohjolassa, mutta päinvastoin nekin tuodaan Pohjolaan Italiasta ja Saksasta. Eiväthän metsien miehet tosin ole kyenneet rakentamaan omaa moottorisahakaan. Metsateollisuus onkin aina ollut Suomessa kansakunnan kokoon verrattuna todellista suurteollisuutta: sellua, massaa ja lautoja.

Julkinen kansalainen

Totalitaarinen valtio oletti jokaisen olevan julkinen kansalainen: ihmisellä ei saanut olla salaisuuksia, koska hän oli osa yhteistä "perhettä".

Sitä, joka ei halunnut kuulua perheeseen, pidettiin epäilyttävänä, rikollisena.

Ja jos kerran oli olemassa rikollinen, täytyi jossakin olla rikos. Sitä ryhdyttiin etsimään.

Totalitarismi pyrkii tuhoamaan yksityisen ja julkisen rajan: valta josta itsestään tulee entistä läpitunkemattomampi, vaatii, että kansalaisen elämän on oltava näkyvästi esillä. Lopulta ihminen ei halua tulla kanssaihmistensä, vaan instituution hyväksymäksi,

tällaisia ajatuksia, joista mm. Milan Kundera on kirjoittanut kommunistisessa Tsekkoslovakiassa, on tullut mieleen lukiessa juttuja georgialaisten naisten käännyttämisestä.

Miksi ihminen pyrkii valtaan?

Löysin arkistostani yhteiskuntamme korkeilla pöydillä kiertäneen luonnokseni 90-luvun lopulta, josta saattaa löytyä selitys vaikkapa suomalaisten avustajien pääsylle Romano Prodin esikuntaan:

Olin aikaisemmin vilkaissut Tikkurilan kirjaston uutuustuotteiden hyllyssä lojunutta Roger Eatwellin "Fascism, a history" teosta, joten lukaisin sen ja pari muuta kirjaa saman tien.

Fasismia on perinteisesti analysoitu yhtäältä tutkimalla syrjäytyneitä ryhmiä jolloin yhteiskuntaa on katsottu alhaalta päin; toisaalta tutkimuksia on tehty psykologian ja sosiologian otteella keskittyen fasismiin 'patologian' muotona, joka vetosi hävityn sodan turhauttamiin tai niihin, jotka etsivät jonkinlaista uutta henkistä syntymistään.

Uudempi tutkimus ei unohda fasismia laajemmassa yhteydessään kommunismin vastaisena liikkeenä. Olihan Venäjän vallankumous herättänyt toivon kipinän myös Italian vasemmiston parissa; talouslaman jäätämässä maassa alkoikin esiintyä lakkoja ja mellakoita 1920-luvun alussa.

Kommunismin auringon nousua itäisellä taivaalla eivät suinkaan kaikki katsoneet suopeilla silmillä, sillä suuria ajattelijoita on esiintynyt läntisen sivistyksen syntysijoilla läpi historian. Antiikin Rooman suuruutta alettiin jäljitellä. Kansallistunnetta pönkitettiin nostamalla uuden liikkeen tunnuksiksi antiikin symboleja, kuten laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunnus fascio, joka sananmukaisesti käännettynä tarkoittaa kimppua tai vitsanipun pantaa, mutta jos sen tulkitsee unioniksi eli liitoksi, kuten englanninkielisissä teksteissä, joskus tehdään, fasistien suureellinen 'ideologia' lännen kulttuurin pelastajana tulee paremmin ymmärrettäväksi.

Toisen polven sosialisti, puolueen Avanti-lehden päätoimittaja Benito Mussolini liittyi fasisteihin, ja sopi katolisen kirkon kanssa maallisen ja taivaallisen vallankäytön rajoista, minkä juhlistamiseksi hänelle mm. järjestettiin näytösluonteiset kirkkohäät kymmenen vuotta siviilihäiden jälkeen.

Kumpi vei ja kumpi vikisi, on usein kysytty Mussolinin ja valtiokirkon liitosta. Mitä Vatikaani teki silloin kun fasistit kiduttivat Italian kommunisteja? Mitäpä paavi olisi voinut tehdäkään, koska oli solminut maallisen vallan kanssa em. kirjallisen sopimuksen, jonka nojalla itse asiassa sitoutui sulkemaan silmänsä toisinajattelevien vainoilta.

Silloin pyrittiin eroon hälinästä, kansan naurusta, politikoinnista. Lopulta kilpailevat puolueet lakkautettiin tarpeettomina ja asiainhoito uskottiin asiantuntijoiden haltuun.

"Yhteiseen hyvään" tähdännyttä järjestelmää ei aluksi juurikaan vastustettu, vaan sitä pidettiin tilapäisenä ilmiönä, mutta lopulta se kesti parisenkymmentä vuotta. Sinä aikana Italia muuttui korruptoituneeksi, vulgääriksi maaksi, jossa vallitsi pelko ja älyllinen köyhyys vaikka talouskasvu saavutti huippulukemia, ja junat pantiin kulkemaan ajallaan ja ulkopolitiikan merkitystä korostettiin.

Korporaatioilla oli keskeinen rooli jäsentensä numerointimekanismina. Varsinkin henkisen ja luovan työn aloilla kontrollista tuli kaikenkattavaa, joten käytännössä jokaisen oli pakko kuulua liittoon, jos halusi edetä urallaan. Valtio ennen kaikkea, eikä mitään ilman valtiota, julistettiin uhmakkaasti.

Läntisen sivilisaation historia on ketju, joka koostuu renkaista, jotka ovat syntyneet vapautusliikkeiden taistelujen tuloksista, kirjoitti fasismin vastaisessa taistelussa karaistunut italialainen Antonio Gramsci.

Kukin emansipaatio on hyötynyt aikaisempien kokemuksista. Kamppailu on aina kohdistunut eliittien —jotka poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi— harvainvaltaa ja etuoikeuksia vastaan. Eliitit eroavat vähemmistöistä mm. siinä, että ne ovat varmoja oikeutuksestaan ja puhuvat spontaanisti kaikkien puolesta koska "Jumala" on käskenyt heitä hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen eduksi. Tosipaikan tullen jumala kuitenkin yllättävän helposti hylätään, kun taas kaikkein vastahakoisimmin luovutaan maallisista etuoikeuksista; onhan mukava tietää saaneensa huomenlahjana kultareunan elämäänsä. Erityisasemiaan puolustaessaan eliitit pelkäävät että heitä alettaisiin kohdella samalla tavalla kuin he ovat itse aina kohdelleet muita.

Kulttuurihegemonia nojaa aina pienen ryhmän ylivaltaan, jossa toiset luulevat olevansa vapaita vaikka ovat tosiasiassa alisettuja. Vaikutusvaltainen ranskalainen diskurssianalyysi tutkii aivan samoja kulttuurin pohjaväreitä eritellessään läntisten ihmisten historiallista hallintaa kielen avulla.

Vaikka eliittien erityiskohtelu haluttaisiinkin historiallisista syistä hyväksyä, on sillä aina hyvin haitallinen vaikutus muiden ajattelun kehittymiseen. Englantilaisen filosofi Stephen Hawkingin mukaan Galileo Galilei, uuden ajan tieteen ensi airut 1600-luvulla, syyllistyi synneistä yhteen suurimmista: hän nimittäin kirjoitti Vatikaanin arvovaltaa horjuttaneista havainnoistaan kansan ymmärtämällä italian kielellä.

Kolmesataa vuotta Galilein kuoleman jälkeen totalitaristinen ajattelutapa tehdessä paluutaan Mussolinin ylhäältä sanelema pakkovalta oli 1900 -luvun alun italialaisille ennen kokematon kauhistus: fasistit pyrkivät tekemään Firenzen alueella puhutusta italiankielestä kaikille yhteisen hallintokielen. Porvaristo myötäili fasisteja vasemmiston pysyessä tiukasti kansan perinteisten hallintotapojen, mm. paikallisten murteiden tukena.

Vatikaani on jonkin verran harrastanut itsekritiikkiä ja paavi nousikin monien mielestä Itä-Euroopan muutoksen symboliksi. Ihmisarvon puolustaminen on saanut jopa irvokkaita muotoja, esim. abortin vastustamisessa. Sekään ei ole auttanut, vaan sotien jälkeen katolisen kirkon asema valtiokirkkona on Italiassa lakkautettu ja tunnustuksellinen opetus kouluissa lopetettu. Vuoden 1948 perustuslaissa identiteetin tunnustetaan liittyvän ensisijassa alueeseen.

EU:n hallinnon uudistamista tutkiva Martyn Oliver pitää filosofian historian kirjassaan Gramscia yhtenä 1900-luvun huomattavimmista yhteiskuntafilosofeista, sillä hän on yksi niistä, joiden ajatukset ovat varsin pitkälti EU:n myötä toteutuneet.


kts. myös aivan mainio diktaattoripörssi
www.lamantiini.com/dporssi